X-tra, kalapalat

Mailiin on viime keväästä asti tupsahdellut säännöllisesti vinkkejä, että minun pitäisi testata X-tra kalapalojen tai Trawlic Alaskan seitin tarjoiluehdotusta. Testattavaksi valikoitui lopulta X-tra kalapalat ja pelkästään siitä syystä, että en millään viitsinyt lähteä Lidliin asti hakemaan pakasteseitiä.

Pakkauksen takapuolella kerrotaan kalapaloja käytettävän kalakeittoihin ja -patoihin, leivitettyinä leikkeiksi tai kuorrutettuna uunikalaksi. Siksi onkin aivan luonnollista, että tarjoiluehdotuksessa seitiä ei ole käytetty mihinkään edellä mainituista. Sen sijaan tarjoiluehdotukseen kuuluu paketillinen raakoja seitipaloja, pari sitruunaviipaletta, purjosipulia ja persiljaa. Kaikki tämä tarjoillaan puusäleikön päältä.

Trawlicin tarjoiluehdotus on muunneltu versio edellisestä: siinä kalapaloja on kaksi, sitruunan tilalla on limeä, persiljan sijasta tarjoillaan tilliä ja tarjoilualustana toimii jäämurska. Pistää väkisinkin miettimään, että onko molemmat ehdotukset laatinut sama tarjoiluehdottelija ja jos on, niin miksi? Ja että kumpi ehdotus syntyi ensin? Onko esim. Lidlin pääkonttuurilla Saksassa käyty seuraavanlainen keskustelun puolikas:

"Aber X-tra kalapalojen tarjoluehdotusch on aivan wunderbar! Meidän täytyy schama tyyppi tarjoiluehdotuschta tekemään schaada! makschoi mitä makschoi!"

Ja ylipäätään, olisiko oikeasti ollut niin iso homma vääntää vaikka sitä kalasoppaa, jonka pinnalla olisi sitten voinut lillua pari seitikuutiota? Raaka seiti ei vaan ole kovinkaan ruokahalua kiihottavaa, oli siihen päälle paiskattu kuinka suuri rehukeko tahansa. Vai liekö taustalla kuitenkin ajatus siitä, että halpatuotteen pakkauksen tuleekin olla mahdollisimman luotaantyöntävän näköinen, jotta kuluttaja nappaisi vierestä sen kalliimman tuotteen. Tiedä häntä.

No, tämmöistä sapuskaa sitä luotaantyöntävyydestään huolimatta oli eilen illalla tarjolla:

Jostain kumman syystä en ihan hirveän innokkaasti odottanut tätä testiä. Itseasiassa raa'an seitin syöminen tuntui äärimmäisen vastenmieliselle ajatukselle. Edessäni oli sitä kuitenkin lautasellinen. Rohkeasti lohkaisin haarukalla pienen palasen pihvin reunasta (Tai siis yritin repiä sitä väkipakolla ja lopulta jouduin kaivamaan fileerausveitsen avuksi, kun X-tra sitkeä kalapala olisi muuten lähtenyt kokonaisena mukaan). Maku olikin sitten positiivinen yllätys. Sitä kun ei oikeastaan ollut ollenkaan, mutta rakennetta kyllä piisasi. Ihan kuin olisi jyystänyt limaista jännettä, joka ei millään suostu menemään poikki vaan on pakko niellä kokonaisena. Kalan tekstuuri oli niin vaikeasti nieltävää, että ruohot eivät auttaneet ruokailua ollenkaan ja operaatio oli pakko jättää kesken. Sitkeän yrittämisen lopputuloksena sain tuhottua noin yhden kolmasosan yhdestä kalapalasta ja lisäksi en enää koskaan pysty syömään ainoatakaan seitipitoista ruokalajia.

No, onpahan taas vähän vähemmän ruokalajeja valittavana.

Pirkka, sipulikuutiot

Minä tykkään sipulista oikein paljon. Minulla on myös kaveri, joka tykkää sipulista ja kyseisen kaverin kanssa elelimme kämppiksinä tuossa 2000-luvun alkupuolella reilun vuoden verran. Jääkaappi meillä oli yleensä melko tyhjänlainen, mutta kahta asiaa sieltä löytyi aina: maitoa ja pilkottua sipulia. Ja jos jääkaapin ovea raotti edes vähäsen, niin koko pikkuinen asunto löyhkäsi sipulille. Meitä se ei tietenkään haitannut, mutta vieraat eivät aina asiasta niin innostuneet.

Sipulia laitettiin kaikkiin mahdollisiin ruokiin ja tyypillisesti vielä raakana. Kaverini kokeili sipulia joskus kaurapuuroonkin, ja hyvää oli ollut. Ei se kyllä toisaalta kokeillut sitä koskaan uudestaan, että ehkä se ei ollutkaan niin hyvää...

Muutama viikko takaperin tämä kaverini tuli muuten korjaamaan juuri ostamaani c-kasettisoitinta. Soittimen vasen äänikanava ei toiminut ja olin saanut haarukoitua vian din-kaapeliin. Homma piti siis olla hyvin simppeli operaatio, jossa din-kaapelin kuori avataan, vasemman kanavan johto katkaistaan murtumakohdasta ja ehjätään uudestaan tinaamalla. Kaverini on siis koulutukseltaan sähkö(tekniikan diplomi)insinööri ja vielä suhteellisen lahjakas työssään. Homman piti kestää noin 15 minuuttia, huonossakin tapauksessa korkeintaan puoli tuntia.

Lähestymistapa oli ehkä hieman yltiöoptimistinen, sillä vartin homma muuttui kolmen tunnin kamppailuksi.
Aluksi katkaistiin ihan väärä johto (Ettei insinööri pahoittaisi mieltään, niin mainitaan erikseen, että minä itse ohjeistin katkaisemaan juuri sen johdon) ja sitten ihmeteltiin, kun vika ei löytynytkään siitä johdosta. Sitten huomattiin, että se olikin mikrofonin johto, joka katkaistiin. Sitten korjattiin mikrofoni ja etsittiin oikea johto. Aika yllättävää muuten, että siinä oikeassa johdossa luki, että "left channel". Sitten katkaistiin se oikea johto ja tinattiin ja katkaistiin uudestaan, kun vika ei korjaantunut ja tinattiin uudestaan ja ihmeteltiin, kun ei se vaan toimi. Ja sitten vasta huomattiin, että siellä din-kaapelin päässä oleva adapterikin on rikki. Nyt se vasen kanava kuitenkin kuuluu. Mikrofonia en ole tohtinut edes testata.

Sipulin ystävänä ajattelin, että Pirkka sipulikuutioiden tarjoiluehdotus olisi niin sanotusti "pala kakkua", koostuuhan se pelkästään kupillisesta raakaa, pilkottua sipulia (höystettynä parilla kokonaisella rekvisiitta sipulilla), mutta näköjään sorruin tässäkin asiassa yltiöoptimismiin.

Tarjoiluehdotuksen mukaisesti sipulikuutiot tarjotaan kohmeisina. Yritin ensin syödä jäistä sipulimurskaa, mutta maku oli aivan kauhea. Tämän jälkeen päätin sulattaa sipulit mikrossa, josko maku paranisi sillä. Mikrottamisesta oli se hyöty, että sipulien tilavuus puolittui, makua se ei sen sijaan parantanut vaan pahensi entisestään. En tiedä aiheutuuko tuo paha maku pakastamisesta vai johtuuko se kenties puolalaisista ympäristömyrkyistä (Alkuperämaa näyttää nim. olevan Puola). Molemmat lienevät yhtä todennäköisiä vaihtoehtoja. Maku oli aavistuksen verran makea ja voimakkaan liuotinmainen. Nimenomaan liuotinmainen. Ikäänkuin olisin joskus labrassa impannut kemikaalia, jonka haju muistutti juuri tätä makua, en vain millään hoksaa, että mikä se kemikaali voisi olla. Kenties asia selviää sitten viimeistään sairaalassa, kun aletaan tutkia, että minkä sortin myrkytyksen olen onnistunutkaan hankkimaan. Yritin uskotella itselleni, että ihan hyvää se on ja sain sinnillä nieltyä suunnilleen puolet annoksesta. Mielessä pyöri kuitenkin koko ajan tuleva lääkärireissu. Nimittäin jos tuosta nyt ei sitä myrkytystä tulisikaan, niin salmonella lienee ainakin tulossa.

Tätä tarjoiluehdotusta en halua enää koskaan kokeilla. Itseasiassa en halua enää koskaan syödä sipulia missään muodossa. Minä vihaan sipulia.