Pyörittelin purkkia kädessäni ja siinähän se seisoi kuvan oikealla puolella: "Tarjoiluehdotus/Serveringsförslag". "Me on hävitty tää peli", totesin itselleni.
Tarjoiluehdotus kuuluu selvästikin kategoriaan "tuotteen makua kuvaileva" eli sillä halutaan erityisen havainnollisesti osoittaa, että minkälaisia makuelämyksiä tuotteesta on tulossa. Tässä tapauksessa voisi siis päätellä, että kastike on tulista, sipulia on runsaasti ja tomaattia on mukana vain malliksi. Valmistusaineiden mukaan pastakastikkeessa on kuitenkin 70 % tomaattia, 2 % sipulia ja noin 1 % valkosipulia sekä chiliä. Siitähän se ajatus sitten lähti...
Kaivoin keittiövaa'an kaapista ja ryhdyin punnitsemaan: Tomaatti painaa reilun sata grammaa, samoin sipuli. Valkosipulin kynsi painaa viitisen grammaa ja chili parikymmentä grammaa. Kuvan perusteella yrttien osuus olisi niin pieni, että jätin ne laskelmien ulkopuolelle. Tarjoiluehdotuksen perusteella tehty kastike sisältäisi siis noin 45 % tomaattia, 45 % sipulia, 10 % chiliä ja 2 % valkosipulia. Millehän se oikein maistuisi?!
(SOK:lle muuten tiedoksi: Jotta tarjoiluehdotus vastaisi edes likimain tuotteen todellista olemusta, niin siinä pitäisi olla 35 tomaattia, 10 valkosipulin kynttä, 3 keskikokoista chiliä ja 1 sipuli.)
Ei siis muuta kuin pilkkomaan aineksia. Tuoreita yrttejä meillä ei ollut, joten korvasin ne yleisyrtillä ts. pitsamausteella. Sipulien kuullottamiseen käytin pikkutilkan öljyä ja lorautin kastikkeeseen myös vähän vettä. Muilta osin käytin vain tarjoiluehdotuksen aineksia oikeissa suhteissa.
Lopputulos näytti tältä:
Aimo Nivaska taisi sittenkin olla väärässä. Maku oli nimittäin niin positiivinen yllätys, että kiskoin koko lautasellisen sapuskaa ihan huomaamatta. Kypsennetyn chilin polte tuntui lähinnä miellyttävänä tulisuutena, sipulista tuli mukaan mukavaa makeutta ja tomaatista happamuutta. Lisäksi ruuasta tuli juuri sopivan al denteä. Kastikkeeksi tuota tuskin voi kutsua, mutta siinä määrin hyvää se oli, että sitä voisi ehkä syödä toiseenkin kertaan.
Illan ja yön aikana ei ilmaantunut edes yllättäviä vatsaoireita, mutta seuraavan aamun tapahtumien perusteella voidaan tähän loppuun antaa vinkiksi fyysikoille, että aineen häviämättömyyden laki tai mikälie massan säilymislaki se nyt onkaan ei pidä paikkaansa. Sen mukaanhan materiaa ei synny eikä häviä, se vain muuttaa muotoaan. Aamuinen vessavisiitti osoitti kuitenkin kiistattomasti, että uutta materiaa syntyy - ja paljon! Muistakaa sitten kiittää minua Nobel-puheessanne...