Saarioisten äidit ovat taas kehitelleet niin oivallisen tarjoiluehdotuksen, että pakkohan sitä on kokeilla.
Tarjoiluehdotukseen kuuluu tilliä, ruohosipulia, kananmunalohko ja lusikallinen paprikajauhetta - eikä mitään muuta. Ei edes salaattikastiketta, vaikka tarjoiluehdotus salaattikastikepullon kyljestä löytyykin.
Eipä siinä sitten muuta kun ruoka-annosta kasaamaan.
Ajattelin etukäteen, että tämähän menee helpolla. Pari pientä suupalaa ja sillä selvä, mutta väärässä olin jälleen kerran.
Olen jotenkin kuvitellut, että paprikajauhe ei maistu oikein miltään, mutta eihän se pidä ollenkaan paikkaansa. Se maistuu nimittäin aivan hirvittävän pahalle. Yritin miettiä, että miten sen makua oikein voisi kuvailla, mutta sanavarastoni rajat tulivat pian vastaan. Voisin kuitenkin olettaa että kyseinen paprikajauhe oli valmistettu sekoittamalla keskenään sopivissa suhteissa vehnäjauhoja, sokeria, punaista väriainetta, natriumglutamaattia ja sitruunahappoa. Ainakaan ko. aineksista ei voisi saada aikaiseksi yhtään tätä pahempaa sotkua. Kun paprikajauheen lisukkeena oli vielä ikiaikainen inhokkimausteeni tilli, niin vuoden makuelämys oli valmis. Tillin haju ja sen ruohoisen aromikas maku aiheuttavat valtavia inhonväristyksiä joka kerta kun joudun altistumaan niille.
Normaalisti syön mielelläni keitettyjä kananmunia aivan sellaisenaan, mutta tillillä ja paprikajauheella kyllästettynä kananmuna otti liukkaan limanuljaskamaisen olemuksen ja välitön oksennusrefleksi oli hyvin lähellä. Väkipakolla nieleskelin silti koko satsin ja kun olin aikani irvistellyt keittiön pöydän ääressä huomasin, että naapuritalon parvekkeella tupakalla ollut opiskelijapoika katseli kovin kummastunut ilme kasvoillaan meillepäin. Poistuin pikaisesti keittiöstä wc:n suuntaan ja jatkoin puhaltelua siellä. Nyt pari tuntia myöhemmin olo alkaa jokseenkin normalisoitua.
Itse salaattikastiketta en ole vielä edes maistanut. Ja jos totta puhutaan, niin ei ihan hirveästi tee mieli edes maistaa.