Crusti Croc, roasted garlic and salt perunalastut

Lidl, tuo kaikkien kapeaviiksisten miesten suosikkiliike, on jäänyt minulle varsin tuntemattomaksi. Saksalaisten äärimmilleen viety ankeus, anteeksi, tarkoitin tietenkin tehokkuus, on tuntunut siinä määrin luotaantyöntävältä, että olen suorittanut ruokaostokseni viihtyisämmissä liikkeissä (viihtyisämmät liikkeet ovat lisäksi sijainneet huomattavasti lähempänä kuin Lidl, mutta sillähän ei tietenkään ole merkitystä...). Moni lukija kuitenkin shoppailee Lidlissä ja minulle onkin tullut useita vinkkejä Lidlin tuotteiden tarjoiluehdotuksista. Eilen hyppäsinkin polkupyörän satulaan ja pyöräilin viisi kilometriä lähimpään Lidliin tarkastamaan tilanteen, ja eiväthän ne vinkit mitään höpöjuttuja olleet, vaikka siltä ensin kuulostivatkin. Lidlin tyyliin näyttää kuuluvan lätkäistä "tarjoiluehdotus" merkintä varmuuden vuoksi joka tuotteeseen, tarvitsi sitä eli ei. Eipähän ainakaan kukaan asiakas voi väittää tulleensa huijatuksi, kun pakkauksen sisältö ei vastaakaan kannen kuvaa. Täysin naurettavia tarjoiluehdotuksia tästä käytännöstä tietenkin seuraa, aivan kuten tämänkertainen Crusti Croc perunalastujen tarjoiluehdotus osoittaa. 

Ehdotus on hyvin simppeli ja vastaavia kuvia esiintyy useimpien muidenkin valmistajien sipsipusseissa. Tosin se kriittisen tärkeä "tarjoiluehdotus" niistä muista puuttuu. Kupillinen suolaa, kaksi kokonaista valkosipulia sekä kolme valkosipulin kynttä kuorineen ja kahdeksan perunalastua. Siinäpä se. Nami nami. 

Parsakaalipitsan kommenteissa eräs lukijoista oli sitä mieltä että parsakaalipitsasta ei olisi "väkisin" pitänyt tehdä pahanmakuista. Haluankin nyt erikseen mainita, että loin tälle tarjoiluehdotukselle parhaat mahdolliset olosuhteet onnistua: käytin merisuolaa, joka maultaan voittaa perinteisen jodikyllästetyn ruokasuolan sata nolla ja kuorin valkosipulin kynnet ennen syömistä. Todellinen best case scenario siis. Eli ei muuta kun dippaamaan perunalastua suolakupissa ja päälle reipas puraisu valkosipulinkynnestä.

Maistuiko?

Tämä taitaa olla kaikille selvää, että ei maistunut. Perunalastun rasvainen pinta imi itseensä suunnilleen puoli kupillista suolaa yhdellä dippauksella. Silmät alkoivat vuotaa vettä ja ilme muuttui lievästi sanoen happamaksi kun kuukauden suola-annos syöksyi suuhun yhdellä kertaa. Perään haukkasin vielä puolikkaan valkosipulinkynnen ja polte joka puolella suuta oli taattu. Toivuttuani pahimmasta shokista, huomasin yhtäkkiä käteni kuljettavan toista suolassa uitettua perunalastua suutani kohti. Ennen kuin ehdin reagoida mitenkään, oli tuo toinen suolapommi jo suussani ja sama irvistys palasi kasvoilleni. Perään lennähti vielä loput valkosipulin kynnestä jonka jälkeen poistuin äkkiä ruokapöydän äärestä kohti jääkaapissa sijainnutta vesikannua, ennen kuin Juudas Iskariotiksi paljastunut käteni pettäisi minut jälleen. Perunalastut ja dippiastia täynnä dippaukseen kelpaamatonta ainesta, osoittautuivat hyvin vaaralliseksi yhdistelmäksi.

Tämä tarjoiluehdotus oli aivan hirvittävä kokemus.

No johan pomppas

Blogin kävijämäärät ovat viime päivinä kasvaneet räjähdysmäisesti, samoin kuin lukijoiksi ilmoittautuneiden määrä. Mikä teitä oikein vaivaa?! Oikeasti. Tyypit tulee lukemaan jotain huonosti kirjoitettua, kielioppivirheitä vilisevää, keskinkertaista blogia, jonka aiheena ovat typerät tarjoiluehdotukset. Menisitte töihin! Hankkisitte harrastuksia!

Samaan aikaan kommenttipalsta ja sähköposti ovat alkaneet täyttyä kaiken maailman tarjoiluehdotteluista ja muista turhista höpinöistä. Ensiksi ajattelin vastata jokaiselle viestittelijälle henkilökohtaisesti niin kuin hyviin tapoihin kuuluu, you know. Mutta sitten huomasin muutaman ongelman: minä en ole kovinkaan hyvätapainen, minä olen laiska ja minulla on muutakin tekemistä kuin istua tietokoneen äärellä vastailemassa jokaiselle ölisijälle. Päätin siis luopua ajatuksesta kokonaan.

Viimeistään huomenna väitän, että  seuraavan kappaleen on kirjoittanut veljeni. Saatan myös syyttää "etelän mediaa" vääristelystä ja ajojahdista. Ehkä jopa vetoan maalaisuuteeni.

Blogia, jota kukaan ei lue, kutsutaan päiväkirjaksi. Ja varsinkin aiheen ollessa näin omituinen blogikirjoittelun mielekkyys syntyy siitä että mahdollisimman moni lukee, pitää (tai inhoaa) ja kommentoi. Olen vilpittömän kiitollinen jokaisesta lukijasta ja jokaisesta uudesta tarjoiluehdotuksesta, jonka minulle lähetätte. Älyttömimmät tarjoiluehdotukset eivät löydy etsimällä vaan ne tulevat vastaan sattumalta ja sen takia lukijoiden apu on korvaamatonta. Olen saanut jo vinkkejä muutamasta aivan nerokkaasta tarjoiluehdotuksesta, jotka tulen testaamaan lähitulevaisuudessa. Ja jokainen viesti ja kommentti tulee luettua, vaikka en niihin aina välttämättä ehdi/jaksa vastatakaan.  Danke schön!

No niin. Täällä ei ole enää mitään nähtävää. Hajaantukaa.

Niin ja ne ehdotukset osoitteeseen: tarjoiluehdotus@gmail.com

Lisäyksenä vielä tähän Liedon kysymys: Onko tarjoiluehdotus mikä tahansa kuva tuotteen paketissa, vai onko siinä luettava erikseen "Tarjoiluehdotus"?

Tästä taitaa olla vähän epäselvyyttä ihmisillä, mutta tarjoiluehdotus on tarjoiluehdotus vain siinä tapauksessa, että pakkauksessa on erikseen maininta "tarjoiluehdotus". Muussa tapauksessa kyseessä on vain mikä tahansa kuva paketissa. Se millä kielellä kyseinen teksti lukee, ei ole niin väliä (minulle). Tarkempia tietoja löytää halutessaan Eviran pakkausmerkintäoppaasta: http://www.evira.fi/portal/fi/evira/julkaisut/?a=view&productId=114

Rainbow, sinappikurkkusalaatti

Jääkaapissamme on jo useamman viikon viihtynyt Rainbow sinappikurkkusalaattipurkki, jonka kyljestä tämänkertainen, vähän kyseenalainen, tarjoiluehdotus löytyi. Minä olen muutamaan otteeseen yrittänyt selvittää, että mitä kyseinen tarjoiluehdotus sisältää, mutta täydellistä selvyyttä en ole onnistunut saamaan. Joudun siis jälleen vetämään omia johtopäätöksiäni tarjoiluehdotuksen sisällöstä.

Tarjoiluehdotukseen kuuluu etualalla kupillinen sinappikurkkusalaattia ja taustalla ilmeisesti pino lautasia, oletettavasti salaatinlehtiä (näitähän ei tarjoiluehdotuksissa ole ennen nähtykään..) ja jotain kellertävän vaaleaa. Tämä kellertävän vaalea jäi yrityksistä huolimatta tunnistamatta. Kuva on vieläpä otettu siten, että sinappikurkkusalaatti näkyy kuvassa terävänä ja tausta sumeana kuin maailma kolmen promillen humalassa, Urkin pullonpohjalasien läpi katsottuna.

Rainbow tuotepankki kertoo sinappikurkkusalaatin olevan kotimainen valmiste, joka sopii esim. hampurilaisten, makkaran ja voimakkaan liharuoan höysteeksi. Makkaraa tai voimakasta liharuokaa tuo kellertävän vaalea ei ainakaan ole. Jos oikein pinnistelemällä pinnistän niin voin yrittää nähdä kuvassa pystyssä olevan hampurilaisen tai sitten kuvausassistentin koukussa olevan käsivarren (molemmat kuulostaa todella järkeviltä!). Eli ainoa tulkinta on, että tarjoiluehdotus koostuu ainoastaan kupillisesta sinappikurkkusalaattia. Jos tarjoiluehdotukseen olisi haluttu sisällyttää myös jotain muuta, niin kai "se muu" olisi ihan oikeasti nähtävissä tarjoiluehdotuksessa?!

Meillä ei siis herkutella tänään hamppareilla, makkaralla tai mausteisella liharuualla. Sen sijaan minä vedän kupillisen sinappikurkkusalaattia napaan ja sanomattakin lienee selvää, että minä en sitten yhtään tykkää sinappikurkkusalaatista...

Minkälaista?

Osittaiseksi pelastuksekseni rouva oli viime viikkojen aikana ehtinyt tyhjentää purkin jo lähes kokonaan ja itselleni jäikin lusikoitavaksi vain pelkät jämät. Ihan kamalaa se silti oli. Makuina ovat etikka ja sokeri. Sinappi ei maistu tuossa nimeksikään. Ja ennen kuin joku ehtii itkemään, että sinappikurkkusalaatti on "aivan ihanaa", niin yrittäkääpä kiskoa sitä paljaaltaan. Hyi hitto, vieläkin etoo. Pahinta on kuitenkin nuo etikkaiset röyhtäykset mitä tuosta seuraa.

Tarjoiluehdotus olisi ollut ihan kelvollinen, jos sinappikurkkusalaatin ohessa olisi ollut vähän juustoa, tomaattia, salaatinlehtiä, pihvi, sämpylä ja amerikan ressinkiä. Silloinkin tarjoiluehdotus olisi vain parantunut jos sinappikurkkusalaatti olisi jätetty kokonaan pois.

Myllyn Paras, pitsajauho

Aloitetaan asian vierestä. Tämä tuote on niin kertakaikkisen väärin, että en oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Kyseessä on siis Myllyn Paras pitsajauho, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vehnäjauhojen joukkoon on sekoitettu vähän suolaa ja pussilla on nelinkertainen hinta tavalliseen vehnäjauhoon verrattuna (joo joo, onhan siinä jopa kolmea erilaista vehnäjauhoa...). Pussin kyljessä mainostetaan, että "lisää vain vesi ja hiiva" (ja sekoita ainekset ja vaivaa taikina ja anna kohota ja kaulitse ohueksi ja  pilko ja paloittele ja tarvittaessa kypsennä täytteet ja vielä lisää täytteet pohjan päälle ja paista. Kylläpä olikin helppoa! Onneksi en ostanut niitä tavan vehnäjauhoja, pitsan tekeminen olisi ollut ihan mahdottoman monimutkaista silloin!). Milloin muuten olette kuullut pitsataikinasta, johon ei laiteta ollenkaan öljyä? Joo, en minäkään ole kuullut.

(Edit: Parikin lukijaa on jo onnistunut paljastamaan täysin olemattoman taustatoimitustyöni pitsapohjien suhteen. Todellisuudessa minun pitsantekotaitonihan pohjaavat vain ja ainoastaan yläasteen seitsemännen luokan kotitalouskirjaan. Jatkossa kuitenkin tiedän, että aina kun olen Italiassa tekemässä Napolilaista pitsaa, niin jätän öljyn pois.)

Kenelle ja miksi tällainen tuote on tehty?

Uusavuttomille?

Myllyn Parhaan mielestä suolan lisääminen on siis ilmeisesti vaikein vaihe pitsan valmistuksessa. Pitseriaan käypi avuttoman tie.

Kiireisille?

Myllyn Parhaan mielestä suolan lisääminen on siis ilmeisesti aikaa vievin vaihe pitsan valmistyksessa. Pitseriaan käypi kiireisen tie.

Kaikille pitsaa leipoville?

Näinhän Myllyn Parhaassa luultavasti on ajateltu, mutta ihan oikeasti: Only in your dreams. Jos jauhojen joukossa olisi myös hiivaa, niin tässä olisi edes pikkuisen järkeä. Hiivan puuttumiseen se leipominen nimittäin kaatuu jos johonkin (Arvatkaapa oliko. Ja arvatkaapa ottiko päähän lähteä takaisin kauppaan).

Siis täysin älytön tuote (ja minä tietenkin ostin sitä... No, minun älynlahjani ovat jo aiemmin tainneet tulla kaikille selväksi...).

Turhan kitinän jälkeen onkin hyvä mennä asiaan. Olihan siinä jauhopaketissa nimittäin myös tarjoiluehdotus, joka koostui neljästä erilaisesta kasvispitsasta. Näistä erityisesti yksi kiinnitti huomioni, nimittäin parsakaalipitsa.

Kerron tässä välissä sen verran, että minä en ole kahdeksaan vuoteen syönyt punaista lihaa ja välillä olin lähes kokonaan kasvissyöjä. Suhtaudun siis erittäin positiivisesti kaikkeen kasvisruokaan. Mutta edes kiihkeimpänä kasvissyöntikautena minulla ei olisi tullut mieleenkään valmistaa parsakaalipitsaa. Ja kyseinen parsakaalipitsa on todellakin parsakaalipitsa: täytteenä on tomaattimurskaa, parsakaalia ja juustoa. Ja juustoakin on käytetty yhtä ronskilla kädellä kuin kaupan roiskeläppäpitsoissa. Sitä ei siis meinaa löytää kaiken parsan ja tomaattikastikkeen keskeltä. Tämän täytyy olla namia!  Paketin takaa löytyy muuten valmistusohje kaikille tarjoiluehdotuksessa oleville kasvispitsoille. Eikun, eipä löydykään, vaan ohje kinkku-ananas-sinihomejuustopitsalle! Tämän TÄYTYY olla namia!

Oliko namia?

Oliko parsakaalipitsa namia? Parsakaalipitsa! No, ei ollut! Ei se varsinaisesti pahaakaan ollut, mutta parsakaali maistui vedelle ja juustoakin tuossa oli vain malliksi. Ei siis mikään varsinainen makuelämys. Suunnilleen sama kuin olisi paistanut pelkän pitsapohjan ja laittanut päälle ketsuppia. Ei kukaan kasvissyöjä halua syödä tälläistä, kun niitä oikeasti maistuviakin kasviksia on tarjolla. Ja nyt lihansyöjät huomio: jos teille tulee kasvissyöjävieraita, niin älkää nyt jumaliste ainakaan parsakaalipitsaa niille tehkö!

Wasa, frukost vehnänäkkileipä

Lukekaa tähän johdannoksi Wasa husmanin tarjoiluehdotus, jos ette sitä enää muista.  Tänään jatketaan nimittäin sarjaa Wasan näkkileipien tarjoiluehdotuksista ja vuoron saa frukost vehnänäkkileipä.

Wasalla on kumma tapa vältellä kaikkia normaalien ihmisten normaalisti leivän päällä käyttämiä kasvikunnan tuotteita tarjoiluehdotuksissaan, kuten vaikka kurkkua, tomaattia tai niitä runsaasti mainostettuja salaatinlehtiä. Edellä mainittujen sijaan Wasa laittaa näkkärin päälle muun muassa raakoja herkkusieniä, oliiveja tai omenaa.

Frukostin tarjoiluehdotus on hyvin simppeli: näkkileivän päällä on todella jykevä slaissi juustoa (Jälleen joko edamia tai emmentalia. Käytin edamia.) ja pari paksua viipaletta omenaa. Tarjoiluehdotuksen mukaan omenan tulee olla punainen ja se käytetään kuorineen. Ainoat punaiset omenat kaupassa olivat jotain "extra sweet" lajiketta, joten ostin sitten sellaisia.

Oliko hyvvää?

Hyvä on tässä blogissa vähän kyseenalainen käsite. Oletin tämän tarjoiluehdotuksen olevan ilman muuta ihan hirveää kuraa, mutta pahaa se ei missään nimessä ollut, jos ei niin hyvääkään. Omenat eivät yleensä kuulu minun suosikkeihini, mutta tämä oli aivan erinomainen lajike. Hyvin makea eikä laisinkaan hapan, mutta jostain syystä tuo näkkileipä tuntui imevän kaiken maun omenasta ja omena puolestaan imi kaiken maun juustosta. Tarjoiluehdotus ei siis maistunut oikein millekään. Luultavasti tähän olisi pitänyt olla jokin selvästi hapokkaampi lajike. Silloin tarjoiluehdotus olisi saattanu, yllättävää kyllä, olla ihan oikeasti käyttökelpoinen. Voi olla, että kunhan löydän sopivia punaisia omenoita, palaan tähän vielä uudestaan.

Suosittelen varauksella.

Felix, kevyt majoneesi

Välillä joutuu oikein miettimään, että miksi minä oikein päätin alkaa tähän tarjoiluehdotuskokeiluun. Eihän tässä ole mitään järkeä. Tyhmä jätkä. Tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Ei ole kauaa, kun viimeksi avauduin näistä pupujussien salaatinlehtipainotteisista tarjoiluehdotteluista (ks. Rainbow tonnikala) ja kuitenkin jälleen olen kokeilemassa sellaista. Tyhmä jätkä.

Salaatinlehtien lisäksi tämänkertainen tarjoiluehdotus koostuu Felixin kevyt majoneesista. Arvatkaapa muuten tykkäänkö majoneesista. Joo, ihan oikein. En tykkää. Felixin tarjoiluehdotuksessa on siis todellakin pelkästään niitä kokonaisia salaatinlehtiä ja reipas rantu majoneesia. Parasta ikinä (jos satut  olemaan kani ja jätät majoneesin kokonaan pois).  Anorektikon aamiainen, lounas ja päivällinen yhdessä (jos jätät majoneesin pois). Olisikohan minun pitänyt muuten jättää majoneesi kokonaan pois? Tyhmä jätkä.

Minkälaista oli?

Se taisi tulla jo tuossa johdannossa selväksi eli ihan kauheaa. Ensinnäkin tuosta majoneesin ulkonäöstä tulee mieleen joku heisimato tai vastaava ja makukin lienee suunnilleen sama. Sitten noita salaatinlehtiä saa taas natustella puoli päivää ennen kuin ne saa nieltyä. Pahinta tässä on kuitenkin härskiintyneen rasvaisen multainen jälkimaku, joka ei meinaa lähteä suusta millään. Ja muutenkin maustamattoman majoneesin ja salaatinlehtien yhdistelmä on aivan käsittämätön. Edes kytyisimmän pitserian salaattipöydän anti ei ole niin heikkoa, että siellä tyrkytettäisiin tällaista roskaa.

Jos tätä kokeilette, niin olette kyllä aivan äärettömän tyhmiä.

Apetit, Frutti di Mare pitsa

Tämänpäiväinen tarjoiluehdotus ei oikeastaan ole tarjoiluehdotus. Vai onko? Ainakin se sai minut filosofiselle tuulelle. Kyseessä on siis Apetitin frutti di mare pitsan tarjoiluehdotus.

Eviran pakkausmerkintäoppaassa sanotaan tarjoiluehdotuksista seuraavaa:

"Elintarvikepakkauksissa käytettävien kuvien tulee antaa oikea käsitys pakkauksessa olevasta elintarvikkeesta. Ne eivät saa esittää esimerkiksi sellaista ainesosaa tai elintarviketta, jota pakkaus ei sisällä, jollei kuvan yhteydessä ole tätä koskevaa selvennystä (esimerkiksi ilmoitus siitä, että kyseessä on käyttö- tai tarjoiluehdotus)."

Tässä vaiheessa voisi alkaa saivarrella, että mikä on "oikea käsitys pakkauksessa olevasta elintarvikkeesta", mutta ei nyt mennä sille tielle. Käytännössä kuitenkin tämä eviran ohje tarkoittaa ns. basilikasääntöä (Tarjoiluehdotuksissahan käytetään kaikkia mahdollisia ruohoja rairuohosta koiruohoon. Selvyyden vuoksi käytän niistä yhteisnimeä "basilika".). Jos siis pakastepitsan päälle heitetään basilikan lehti, kyseessä on tarjoiluehdotus ja pakkauksessa tulee olla asianmukainen merkintä. Jos basilika jätetään pois, kyseessä ei ole tarjoiluehdotus vaan ainoastaan kuva pakkauksen sisällöstä.

Frutti di Maren tarjoiluehdotuksessa kypsä pitsa on lautasella ja siitä on leikattu yksi viipale, jota nostetaan lastalla. Eviran sääntöjen mukaan "tarjoiluehdotus" merkintää ei siis tarvita. Sellainen kuitenkin pakkauksessa on. Hankalammaksi tilanne muuttuu kun paketti käännetään toisinpäin. Takapuolella on nimittäin toinen tarjoiluehdotus, jossa on kaksi pitsaa. Kinkku-ananas ja jauheliha-paprika! Aivan niin, Frutti di Maren pakkauksessa! Lisäksi tässä toisessa tarjoiluhdotuksessa on kumollaan oleva juustoraastin, jonka päällä on pala juustoa (emmentalia?), pino lautasia ja juomalaseja (no, ei ne lautaset ja lasit oo raastimen päällä tietenkään.). Ikäänkuin juhlavalmistelut olisivat meneillään.

Miten ihmeessä tämä pitäisi oikein tulkita?!

Aikani pohdittuani tulin seuraavaan tulokseen:

Vaihtoehto 1: Pidät Frutti di Maresta.

Pistä pitsa lautaselle. Leikkaa pitsasta pieni viipale, nosta se lastalla suuta kohti ja nautiskele. Nosta loput pitsasta lastalla suuta kohti ja nautiskele.

Vaihtoehto 2: Et voi sietää Frutti di Marea, mutta kuitenkin ostit sellaisen.

Mars mars takaisin kauppaan! Osta Jauheliha-paprikapitsa ja kinkku-ananaspitsa ja mahdollisesti emmentalia. Nakkaa Frutti di Mare menemään, paista uudet pitsat ja järjestä bileet kavereille.

Minä tykkään frutti di maresta ja lisäksi minun kaverit on siinä määrin rasittavia, että en minä niille jaksa bileitä järjestää. Valitsen siis vaihtoehdon yksi.

Oliko hyvää?

Olihan se ihan hyvää. Eihän tuo mitään kurmettia ole, mutta ihan syötävää kuitenkin. Itse olisin kyllä leikannut pikkuisen pienemmiksi siivuiksi ja jättänyt tuon kakkulapion kokonaan pois. Oli nimittäin hieman epäkäytännöllistä yrittää tunkea pitsaa suuhun tuolla vehkeellä. Pikku pala vielä meni, mutta eihän tuon ison jötkylän syönnistä tullut yhtään mitään. Yhden suupalan yritin ottaa ja tiputin samalla koko hemmetin pitsan rinnuksille. Sen jälkeen luovutin suosiolla, leikkasin pitsan pienemmiksi paloiksi ja nakkasin lastan tiskialtaaseen.

Frutti di Maren tarjoiluehdotuksessa oli vielä vähemmän järkeä kuin tässä tekstissä. Ei kannata kokeilla.