Pirkka, sitruunatee

Minun olisi pitänyt tajuta sillä hetkellä, kun kaupassa tartuin Pirkka sitruunateepakkaukseen, että tämän tarjoiluehdotuksen testaaminen on ihan yhtä hyvä idea kuin mennä aamuyöllä grillijonoon aukomaan päätään punaisimman niskan omistavalle natsille. Veren sijaan tosin kerjäsin nenästäni räkää.

Nyt pää onkin sitten jo muutaman päivän ollut täynnä räkää. Lisäksi lihaksia jomottaa, aivastuttaa, yskittää ja väsyttää. Viime yönä nousi vielä kuumekin, joten tämä päivä on mennyt sängyssä makoillessa.

Olen aivan varma, että syy sairastumiseen on tee. Minä en nimittäin normaalisti juo ollenkaan teetä, saati että ostaisin sitä kaupasta. En edes pidä teestä. Minä en myöskään normaalisti sairastu. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa milloin minulla olisi viimeksi ollut flunssa. Kuumeessa olen ollut edellisen kerran vuonna 2003. Kyseisestä kerrasta todettakoon, että se oli ikimuistoinen vatsatauti (nimimerkillä vuodevaatteet ja kahdet kalsarit pesuun yhden illan aikana).

Mutta jos sitten jostain kumman syystä satun sairastumaan, niin silloin juon teetä litratolkulla. Tee helpottaa mukavasti tukkoista oloa ja flunssaisena se alkaa jotenkin maistuakin ihan hyvälle.

Immuunijärjestelmäni joutui siis selvästikin syvään shokkitilaan, kun tartuin tuohon teepakkaukseen kaupassa. Ilmeisesti se kuvitteli, että minä en luota kylliksi sen tautien torjuntakykyyn ja että hankin teepakkauksen valmiiksi syyslentsua varten. Kostoksi se päätti tiputtaa puolustustasoa niin paljon, että pöpöt pääsevät takuulla iskemään täysillä ja onnistuikin siinä erinomaisesti.

(Sillä, että seisoin viime perjantaina kolme tuntia vesisateessa ilman sadevaatteita, kun seurasin torilla ilmakitarafinaalia, ei tietenkään ole mitään tekemistä sairastumisen kanssa. Eikä sillä, että osastomme henkilökunnasta noin 80 prosenttia on parhaillaan kipeänä. Teestä tämä johtuu.)

Nyt kun olen täysin aiheellisesti siirtänyt vastuun sairastumisestani Keskolle, niin on aika mennä itse asiaan.

Tarjoiluehdotukseen kuuluu pari kupillista teetä, sitruunaviipaleilla varustettuna. Toistaiseksi kuulostaa siis aika lupaavalle, mutta sitten ajetaan ryminällä metsään. Teekuppien lisäksi tarjoiluehdotukseen kuuluu nimittäin halkaistu sitruuna. Itse olisin ehkä laittanut tarjoiluehdotukseen jotain keksejä tai vaikka voileipiä, mutta tässä on sitruuna ja tällä mennään.

Ylhäällä mainitusta syystä taloudestamme ei luonnollisesti löydy teekuppia, joten kahvikuppi sai kelvata. Sen vuoksi sitruunalle tuli hieman ahdas olo:

Teen oma sitruuna-aromi oli aika mieto ja sitruunaviipale toikin mukavasti lisämakua ja kirpeyttä. Eli tältä osin tarjoiluehdotus oli oikeastaan erinomainen. Tätä voisin kokeilla uudestaankin, vaikka en tosiaan mikään teen ystävä ole (tarjoiluehdotusta testatessa olin siis vielä terve).  Tietenkin on vähän hölmöä maustaa sitruunateetä tuoreella sitruunalla, mutta kokeilkaa ihmeessä vaikka jollain muulla teellä.

Sitruunan puoliskot olivatkin sitten haastellisempi tehtävä. Sitruunassa pitäisi olla noin kuusi prosenttia sitruunahappoa, joka siis aiheuttaa sitruunan happamuuden (sitruunahappo tunnetaan myös koodilla E330). Luulen kylläkin että juuri tässä yksilössä sitruunahappoa oli kuutisenkymmentä prosenttia. Teoriaani tuki myös havainto, että pari tuntia myöhemmin poskeeni oli ilmestynyt reikä ja hampaan tyngät alkoivat putoilla suustani. Vai tapahtuiko se sittenkin siinä unessa, jonka näin yöllä? Samassa unessa muuten keksin nerokkaan yksinkertaisen keinon, jonka avulla nettisivustoilla voi rikastua todella helposti. Valitettavasti en vain muista sitä enää, ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ollut tarjoiluehdotus-aiheisen blogin pitäminen.

Sitruunan syöminen oli oikeastaan aika hämmentävä kokemus. Jokainen happamansuolainen lusikallinen väänsi naaman hirvittävään irvistykseen, mutta toisaalta ei oikein malttanut lopettaa keskenkään: Josko se seuraava lusikallinen maistuisi jo vähän paremmalta. Vähän kuin oikein kirpeät hedelmäkarkit, jotka liuottavat kielestä kaikki makunystyt mukanaan ja kuitenkin niitä on pakko syödä. Tai apteekkarin salmiakki, aivan kamalan pahaa, mutta kuitenkin ostan sitä aina jos jostain löydän. Eli siis tämä osio tarjoiluehdotuksesta oli kamalan pahaa, mutta joku kieroutunut himo sitruunaan silti jäi.

Lähikauppakin olisi vielä auki. Sieltä saa sitruunoita. Lienee aika mitata kuume.