Spice up!, Thai kalakastike

Vielä muutama päivä sitten kuvittelin kalakastikkeen olevan jotain ihan täysin muuta kuin maustepullossa myytävää litkua. Mutta kiitos eräälle lukijalleni, nyt tiedän kalakastikkeen olevan kaakkoisaasialaisen keittiön perusmauste, jota käytetään samaan tapaan kuin soijaa.

Kalakastike valmistetaan latomalla puupönttöön anjovista, suolaa ja vettä, minkä jälkeen koko sotku jätetään pilaant... siis happanemaan. Lopulta liemi otetaan talteen, pistetään pulloon ja viedään kaupan hyllylle. Suolaa liuos sisältää noin 30 %. Eli pakkohan tämmöistä herkkua oli heti kokeilla.

Kaupassa totesin pikaisesti Thai kalakastikepurkin tarjoiluehdotuksen sisältävän shottilasillisen kalakastiketta ja limeviipaleen. Kotona huomasin, että lasissa näyttää lilluvan lisäksi ripauksellinen valkosipulia ja hyppysellinen chiliä. Siis takaisin kauppaan.

Pakkauksessa annetaan oikein ohje dippikastikkeelle. Siihen tulee:

3 rkl vettä
2 rkl kalakastiketta
2 rkl limettimehua
1 chili
1 tl valkosipulia

Luonnollisesti valmistin ensimmäisen paukun ohjeen mukaisesti. Ja luonnollisesti havaitsin, että tarjoiluehdottelija oli vähän muokannut ohjetta oman maun mukkaan. Lopputuote ei nimittäin muistuttanut alkuunkaan pakkauksessa ollutta kuvaa:

Eihän siinä sitten muukaan auttanut kuin ryhtyä selvittelemään oikeaa resettiä. Systemaattinen selvitystyö tuotti tulosta ja sain aikaiseksi diipshitkastikkeen, joka vastasi suurin piirtein etiketin kuvaa:

Tähän reseptiin tuli:

2 rkl vettä
3 rkl kalakastiketta
1/10 chiliä
1/10 tl valkosipulia

Tässä vaiheessa koko keittiö löyhkäsikin jo mädille anjoviksille. Puhumattakaan minusta itsestäni. Havaitsin myös sen, että tuo haju tarttuu mahtavan tehokkaasti sormenpäihin eikä se lähde niistä millään pois. Ihanaa!

Pakkauksessa muuten suositeltiin, että kastikkeessa dippailtaisiin kevätkääryleitä. Tällaisesta yksinkertaisesta luonnontieteilijästä kuitenkin tuntuu, että paukkulasi ei välttämättä ole paras tapa tarjoilla dippikastiketta. Jotenkin tuntuisi, että dippaaminen olisi huomattavasti helpompaa, jos se dipattava edes osittain mahtuisi dipattavaksi siihen dippausastiaan. diipadaa.

Mutta toisaalta, eipä tuohon tarjoiluehdotukseen mitään dipattavaa kuulunutkaan. Edessäni oli siis viinaslasillinen "hapanta", että enpä minä sitten muutakaan keksinyt kuin kulauttaa niin sanotusti pohjanmaan kautta. Että bottoms up vaan teillekin!

No sehän oli selvästi virhe. Nimittäin samalla kun otin ensituntumaa suolaliuokseen, tajusin, että välttääkseni chilin palasten aiheuttaman hitaan ja kivuliaan tukehtumiskuoleman, täytyy minun suorittaa nieleskely erityistä varovaisuutta noudattaen. Siinä sitä sitten pyöriteltiin pistävän saueria suolalientä kielen päällä, yrittäen samalla jauhaa chiliä hienojakoisemmaksi. Kun sitten sain sopat nieleskeltyä, niin alkoikin tuttu ja turvallinen chilin polte levitä ympäri suuta. Pikaisesti yritin vielä imeskellä limeviipaletta, jotta saisin peitettyä edes enimmät anjoviksen aromit. Tämän jälkeen olikin jo aika syöksyä tiskialtaalle kakomaan ja syljeskelemään.

Ei ollut herkkua, ei.