Wasa, husman reilu näkkileipä

Tämänkertainen tarjoiluehdotus on kyllä jotain sellaista, mitä ei ihan heti tulla ylittämään. Todellinen älyvapauden riemuvoitto ja makuyhdistelmien kaatopaikka. Jostain kumman syystä näkkileipähylly tuntuu olevan järjettömien tarjoiluehdotusten paratiisi ja vaikuttaa vielä siltä että ruotsalaiset tuottavat ne kaikkein kipeimmät ideat. Näistä järjettömyyksistä Wasa husman reilu näkkileivän tarjoiluehdotus on ehkä se kaikkein kipein.

Kaupassa tutkailin Wasan näkkileipäpakettia pitkään yrittäessäni saada selville mitä tarjoiluehdotus oikein pitää sisällään. Ensi silmäyksellä selvisi, että ehdotukseen kuuluu (ylläriii!) näkkileipää, jonka päällä on ruohosipulia ja herkkusieniä. Vaikeampaa olikin sitten selvittää mitä sienten ja näkkärin välissä oleva valkoinen mössö oikein on. Ulkonäön perusteella luulin sen olevan joko riisipuuroa tai perunasalaattia, jotka molemmat tuntuivat yhtä järjettömille. Vasta kotiin tultuani rouva osasi ehdottaa päällysteen olevan kenties raejuustoa. Ja totta tosiaan, raejuustoahan se oli. Tarjoiluehdotukseen kuului siis näkkileipäviipale, jonka päällä on iso kasa raejuustoa, vähän ruohosipulia ja halkaistu, raaka herkkusieni. Niin juuri. Raaka herkkusieni.

Ruotsalaiset kuitenkin tuntuvat uskovan tähän ehdotukseen. Nimittäin etsiessäni vahvistusta raejuustoteorialle surffasin Wasan nettisivuille, josta kyseinen tarjoiluehdotus löytyi vain vähän muokattuna. Ja siinä missä suomalaiset olisivat ensin vedonneet muistamattomuuteen, sitten tietokatkokseen ja lopuksi tietämättömyyteen "juuri tässä kyseisessä tapauksessa", ruotsalaiset kertovat kirkassilmäisen rehellisesti myös tekstin muodossa mitä tarjoiluehdotukseen kuuluu. Mitä ne muutokset sitten olivat? No, herkkusienet oli pilkottu pienemmiksi viipaleiksi ja ruohosipuli oli korvattu basilikalla! Ikäänkuin näin olisi ratkennut tämän tarjoiluehdotuksen perusongelma?!

http://www.wasa.com/en/wholegrain-gallery/#/en/products/crispbread/husman/

Minkälaista se sitten oli?

Jotain ihan sanoinkuvaamattoman kamalaa. Näkkileipähän ei itsessään maistu juuri miltään. Raejuusto ei maistu juuri miltään. Herkkusienet ei maistu juuri miltään, eikä se ruohosipulikaan mitenkään kauhean voimakkaan makuista ole. Miten kukaan voisi edes kuvitella, että tällainen yhdistelmä voisi toimia? Ei voi ymmärtää.

Silti samalla ihmettelen, että miten näin mauttomista aineksista on saatu jotain näin kamalan pahaa aikaiseksi. On vaikea yrittää edes kuvailla tätä, mutta paperi jota pyöritetään mutaisessa maassa niin kauan että se vettyy liki paperimassaksi maistuisi luultavasti suunnilleen tältä. Lukuun ottamatta tietenkin näkkäristä tulevaa kuivaa rapeutta. Eli rapea, kuiva mutta kostea, mudassa pyöritetty paperi maistunee suunnilleen tältä. Naama irvessä vedin loppuun saakka. Ei ikinä enää!

Suosittelen seikkailijoille. Muut pysykööt kaukana.

tarjoiluehdotteluita

Onhan tässä ihmisellä muutakin tekemistä kun kyttäillä pakkausten etikettejä kaikilla kauppareissuilla. Laiska blogin pitäjä siis ulkoistaa tämänkin asian (seuraavaksi voisinkin ulkoistaa itseni).

No, kuitenkin. Jos satut törmäämään johonkin ihan älyttömään tarjoiluehdotukseen ja kuvittelet, että minä muka jostain käsittämättömästä syystä olisin kiinnostunut siitä (ei tule tapahtumaan.) niin laita mailia: tarjoiluehdotus@gmail.com. Painopiste on just niissä älyttömissä tapauksissa. Mitään nakit ja muusi tarjoiluehdotusta on ihan turha laittaa. Ymmärretty?

Laita viestiin ainakin tuotteen valmistajan nimi ja tuotteen nimi sekä kuvaile minkälaista sapuskaa tarjoiluehdotuksessa on (helpointa kun laitat liitteeksi kuvan tuotteesta). Kerro myös, että mistä kaupasta löysit. Hyvästä ehdotuksesta seuraa mainetta ja kunniaa (minulle).

HK, Ohuen ohut kalkkunanfileeleike

Toisinaan tarjoiluehdotukset kulkevat jossain järjettömyyden ja loistavuuden välimaastossa. Tämänpäiväinen tarjoiluehdotus on juuri sellainen. Enkä itseasiassa vieläkään tiedä kumpaan kategoriaan se kuuluu, vaikka olen ennättänyt jo kokeilla sitä. Mutta toisaalta minun kyllä tekisi mieli kokeilla sitä heti uudelleen. Kyseessä on HK:n Ohuen ohuen kalkkunanfileeleikkeen tarjoiluehdotus.

Jos tarjoiluhdotusten tekijät olisivat tavallisia ihmisiä, voisi kalkkunanleikkeen tarjoiluehdotus olla esimerkiksi seuraavanlainen: Voidellun leipäviipaleen päälle laitetaan juustoa, muutama kalkkunanviipale hienosti taiteltuna, salaattia ja tomaattia. Näyttää ja maistuu herkulliselle. Mutta eivät he ole tavallisia ihmisiä, eivät välttämättä ihmisiä ollenkaan. Tarjoiluehdotusten tekijöiden logiikka kulkee ilmeisesti jotenkin näin: "Siis tomaattia voileivän päälle?! Se niiiin laast siisön! Ei me voida sitä käyttää! Sitä paitsi Björn Eric on jo käyttäny sitä lauantaimakkaran tarjoiluehdotukseen. Me voitas sen sijaan käyttää viinirypäleitä ja banaania! Joo, viinirypäleitä ja banaania!". Tämän kaltaisella logiikalla voitaneen tämänkertainenkin tarjoiluehdotus selittää.

Tarjoiluehdotus alkaa suhteellisen normaalisti: Hapankorpun päälle on laitettu juustoviipale (Kuvan perusteella joko edamia tai emmentalia. Minä en pidä emmentalista ja meillä oli kaapissa edamia, käytin siis sitä.) ja kalkkunanleikettä. Kuulostaa ihan hyvälle. Eikö totta? Jos kalkkunanleikeviipaleita olisi kaksi tai kolme, olisi tarjoiluehdotus täysin arkipäiväisen normaali, mutta niitä on 10. Siis 10 gramman hapankorpun päällä on 70 grammaa kalkkunanleikettä (Kyllä! Minä punnitsin!)! Yhdestä 300 gramman kalkkunaleikepakkakkauksesta riittää näin 4,29 hapankorppuun! Siis 4,29 hapankorppuun!! Meidän 2 hengen taloudessa syödään päivittäin ehkä noin 8 viipaletta leipää. Jos jokaiselle niistä käytettäisiin kalkkunaleikettä HK:n suositusten mukaan, kuluisi leikettä päivässä 560 grammaa. Vuodessa sitä kuluisi 204,4 kilogrammaa. Se on paljon kalkkunaleikettä se. Varsinkin kun yksi paketti maksaa liki 4 euroa.

Se varsinainen kummallisuus tässä tarjoiluehdotuksessa on kuitenkin suolakurkku. Siinä missä normaalit ihmiset käyttävät sitä tomaattia tai salaattia, tarjoiluehdottelijat käyttävät suolakurkkua. No nyt te tietenkin ajattelette, että mitä kummallista siinä nyt on jos hapankorpun päällä on suolakurkkuviipaleita. Eihän siinä olekaan. Mutta kun hapankorpun päällä ei ole suolakurkkuviipaleita. Sen sijaan hapankorppuun nojaa halkaistu suolakurkku! Halkaistu suolakurkku?! HALKAISTU SUOLAKURKKU?! Siis mitä hittoa?! Suolakurkuissa ei ole mitään esteettisesti kaunista. Ne ovat niljakkaan limaisia, niissä on kummallisia, lähinnä paiseen näköisiä nystyjä ja ne ovat oudon, vähän pilantuneenkin, vihreitä. Mutta kun se Björn Eerikki ehti jo käyttää sitä tomaattia.

Entäs se maku sitten?

No, hapankorppua, juustoa ja kalkkunaa. Eihän se voi olla mitään muuta kuin hyvää. Ja kaikessa järjettömyydessään suolakurkku sopi tähän jopa niin hyvin, että jouduin kesken leivän syönnin kaivamaan niitä lisää purkista, toisaalta käytin kyllä selvästi pienempiä kurkkuja kuin tarjoiluluehdotuksessa. Viipaloitu suolakurkku olisi tosin ollut selvästi käytännöllisempää leivän päällistä. Suolaahan tuossa systeemissä on aivan tolkuttomasti ja olenkin joutunut kiskomaan litratolkulla vettä aterian jälkeen.

Järjetöntä, janottavaa ja hyvää. Kokeilkaa ihmeessä tätä. Mutta älkää ottako tavaksi.

Rainbow, tonnikalaa paloina öljyssä

Tarjoiluehdotukset voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: säälittävät, älyttömät ja kelvolliset. Jotta tämä blogi olisi edes jossain määrin mielenkiintoista luettavaa, pyrin pysyttelemään lähinnä älyttömissä tarjoiluehdotuksissa. Toisaalta ei minuakaan koko ajan huvita syödä pelkkää retiisi-ripuli-katkarapukeittoa, joten pidätän itselläni oikeuden kokeilla ihan mitä tahansa tarjoiluehdotusta minua sattuu huvittamaan.

Ja ensimmäisen syrjähypyn tein jo tänään... Valitettavasti en kuitenkaan päässyt nauttimaan kelvollisesta tarjoiluehdotuksesta, vaan tämänkertainen tarjoiluehdotus oli säälittävä. Se oli todella säälittävä. Se oli niin säälittävä, että ilman edellistä tarjoiluehdotusta en olisi kokeillut sitä ollenkaan.

Aioin nimittäin tänään tehdä tonnikalasalaattia ruuaksi. Ei mitään kovin eksoottista tonnikalasalaattia, vaan ihan perushöttöä: Tomaattia, kurkkua, lehtisalaattia, fetajuustoa ja tonnikalaa (päälle suunnittelin muuten lorauttavani edellisestä tekstistä tuttua Saarioisten salaattikastiketta. Se on ihan hyvää. Ihan oikeasti.) Siinä höstätessä huomioni sattui kiinnittymään tonnikalapurkin etikettiin ja siinä olevaan tarjoiluehdotukseen: Tonnikalapurkillinen kipattuna lautaselle ja lautasen reunalla kokonaisia salaatinlehtiä! Siis mikä juttu nämä kokonaiset salaatinlehdet oikein on?! Kanitko näitä ehdotuksia  tekee: "Laitetaan siihen tarrrjoiluehdotukseen kokonaisia salaatinlehtiä! Ne on niiin herrrkullisia!"
(Okei, en minä tiedä puhuuko kanit noin. Mutta ihan hyvin voisivat puhua.)

Tiedoksi nyt teille ruokastailaajille tai mitä jyrsijöitä ikinä olettekin: ei kukaan syö tonnikalaa pelkkien salaatinlehtien kanssa. Eikä kukaan laita kokonaisia salaatinlehtiä salaattiin. Kokonaisia salaatinlehtiä laitetaan voileivän päälle tai hampurilaisen väliin. Ja nyt kun tämä asia on kaikille selvä, niin minun ei toivottavasti enää ikinä tarvitse nähdä tarjoiluehdotusta, jossa kokonaisia salaatinlehtiä on tungettu paikkaan jonne ne eivät kuulu.

Mille se sitten maistui?


No, mitäpä luulisitte? Lautasella on tonnikalaa ja salaatinlehti. Ei se nyt mitään superherkkua ole. Maistoin palasen tonnikalaa, joka maistui tonnikalalle. Sitten natustelin seuraavat puoli tuntia tuota salaatinlehteä ennen kuin sain sen nieltyä. Loput tonnikalasta käytin alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti.

Älkää missään nimessä kokeilko tätä kotona.

Saarioinen, Kevyt Kartanon salaattikastike

Saarioisten kevyen salaattikastikkeen tarjoiluehdotus onkin yllättäen salaatti. Salaatti sisältää salaatinlehtiä, vesimelonia ja jotain, mikä pitkän tutkiskelun jälkeen osoittautui kukkakaaliksi. Siis kukkakaali-vesimelonisalaatti!? Kuka Helvetti syö kukkakaali-vesimelonisalaattia!? Eikä kyseessä ole mikään normisalaatti, jossa salaatinlehdet olisi revitty ja vesimeloni sekä kukkakaali paloiteltu pieniksi kuutioiksi. Ehei! Vaan salaatissa on kokonaisia salaatinlehtiä, jättisuuria meloniviipaleita ja yksi ison suupalan kokoinen kukkakaalipala. Eli korjataanpa sittenkin vähän äskeistä. Kyseessä ei olekaan kukkakaali-vesimelonisalaatti, vaan vesimelonisalaatti yhdellä kukkakaalipalalla. Siis kuka helv...?!

Saarioisilla ei näytä tosin olevan kovin suuri luottamus edes itse kastikkeeseen: tarjoiluehdotus ei nimittäin sisällä laisinkaan salaattikastiketta. Itseasiassa kuvassa ei näy pienintäkään viittausta minkäänlaiseen salaattikastikkeeseen. Oletin salaattikastikkeen kuitenkin kuuluvan tarjoiluehdotukseen, vaikka se kuvasta olikin jätetty pois.

Enää en ihmettele miksi Saarioinen päätti jättää kastikkeen kokonaan pois. Salaatinlehtien ja melonin päällä lilluessaan Kartanon kevyt salaattikastike muistuttaa lähinnä vauvan ripulikakkaa, tai jotain muuta yhtä paljon ruokahalua kiihottavaa. Ostaisitko sinä ripulikakkakastiketta? En minäkään.

Entäs sitten maku?

Maistoin ensin kastikkeetonta salaattia. Meloni oli itsessään makeaa, mutta kokonaisten salaatinlehtien kanssa natustettuna se oli kuin olisi syönyt vesimelonia kuorineen. Kukkakaali maistui kukkakaalille. Siis kuka helv...?!

Kartanon kevyt salaattikastike  olikin sitten itseasiassa ihan kelvollista epämiellyttävästä ulkonäöstään huolimatta. Se maistui miellyttävän tomaattiselle, mutta yhdessä kukkakaalipala-vesimelonisalaatin kanssa se oli ihan hirveää. Vieläkin puistattaa. Isot melonipalat ja salaattikastike eivät vain toimi yhdessä. Eihän kukaan yritä laittaa vaniljajäätelönkään päälle majoneesia kinuskikastikkeen sijaan. Se ei yksinkertaisesti toimi.

Tämä tarjoiluehdotus on silkkaa roska-astia kamaa. Ainekset on ensinnäkin jätetty ihan liian isokokoisiksi. Nyt ne ovat vain salaatinlehtiä ja melonin viipaleita kulhossa eivätkä mitään salaattia. Meloni ja salaattikastike eivät sovi lainkaan yhteen. Ja sitten vielä se yksi suupala kukkakaalia. ilmeisesti tarjoiluehdotuksen kehittäjäkin on ollut epävarma kukkakaalin sopivuudesta salaattiin: "Jos laitetaan vaan se yks pala näön vuoksi, niin luulevat että me on tehty töitäkin tämän eteen."

Älkää kokeilko tätä kotona!

Mikä on tarjoiluehdotus?

Tarjoiluehdotus on elintarvikkeen valmistajan näkemys siitä miten elintarvikepakkauksen sisältö tulisi nauttia. Tosin pohjimmiltaan tarjoiluehdotuksen ideana on olla vain mahdollisimman kivan näköinen kuva pakkauksen kyljessä jotta sisältö saataisiin paremmin kaupaksi. Sana "tarjoiluehdotus" lisätään kuvan viereen ettei idioottimainen kuluttaja oikeasti kuvittele että hapankorppupaketin mukana tulee juustoa ja halkaistuja oliiveja.

Ehdotuksellisesti kaikkein heikoimmillaan (ja todennäköisesti maun suhteen parhaimmillaan) tarjoiluehdotuksissa on tyydytty kippaamaan kalakeitto einespakkauksesta lautaselle tai toisinaan murokulhon päälle on saatettu heittää pari mansikkaa. Välillä mennään kuitenkin jossain aivan toisissa ulottuvuuksissa ja tuntuukin, että näitä anjovis-kurkkusalaatti-mangomeloni-näkkileipä-yhdistelmiä on ollut laatimassa vain raskaana olevat naiset todella outoine mielihaluineen.

Päätinkin ryhtyä kokeilemaan kelpaavatko tarjoiluehdotukset todellisuudessa mihinkään muuhun kuin roska-astian täytteeksi tyhjien elintarvikepakkausten mukana.

Testailen tarjoiluehdotuksia sitä mukaa kun vatsa, viitseliäisyys ja budjetti vain sallivat. Minä kokeilen, että teidän ei tarvitse kokeilla.