Jos luulette, että ylhäällä oleva liittyisi jollain tavalla juhannuksen vietosta toipumiseen, niin olette täysin väärässä. Tämänkertaiseen tarjoiluehdotukseen se kyllä liittyy. Siis palatkaamme ajassa hieman taaksepäin.
Tällä kertaa testivuorossa on Friggs nacho- ja chilimaustettujen riisikakkujen tappajatarjoiluehdotus. Tarjoiluehdotuksessa on riisikakku, jonka päällä on vähän juustoraastetta, ilmeisesti timjamia, viipaloitua chiliä ja kokonainen chilipaprika. Kyllä tuosta tarjoiluehdotuksesta ainakin se tulee selväksi, että tuote sisältää chiliä. Tietenkin tuo juustoraaste olisi vielä voitu korvata raastetulla chilillä, timjamin sijasta käyttää chilisilppua ja päälle olisi voitu vielä nakata muutama chilinsiemen. Ihan vaan, ettei kenellekään varmasti jäisi epäselväksi, että onkohan näissä naksuissa muuten sitä siliä. Nacho-osuus tuossa kylläkin jää vähän pienemmälle huomiolle. Siksi minäkään en kirjoita siitä sen enempää.
Meillä ei ollut timjamia, joten päätin soveltaa ns. laajaa basilikasääntöä. Kyseisen säännönhän on kehittänyt aikaisemmin tänään eräs suomalaisen "tarjoiluehdotus"-aiheisen blogin pitäjä. Säännön mukaan mikä tahansa tarjoiluehdotuksessa oleva yrtti voidaan korvata millä tahansa kaapista löytyvällä yrtillä, mistä tahansa syystä. Sen lisäksi olen kuullut, että välimeren yrttiseos olisi erityisen laadukasta juuri tällä hetkellä.
Eli sitten vain kokeilemaan.
Istuin pöydän ääressä ja katselin tuota edessäni olevaa sämpylää pelonsekaisin tuntein. Minä pidän kyllä chilistä pieninä annoksina, mutta ne muutamat kerrat kun olen tyhmyyksissäni mennyt haukkaamaan chilipaprikasta palasen, ovat tuottaneet joka kerta itkua ja kärsimystä. Silti, aivan kuten tyhmä lapsi, joka kerta toisensa jälkeen tökkää pakkasella kielen kiinni rautaputkeen, minä haukkasin reippaan palan näkkärin reunasta ja chilistä siinä samalla. Ensimmäinen pala ei vielä tuntunut pahalta. Toinenkin meni vielä suhteellisen helposti, mutta mitä pidemmälle paprikan syönti eteni, sitä pahempi polte suussani alkoi olemaan. Koko satsi meni, mutta polte suussa oli lopulta aivan sietämätön. Nappasin jääkaapista kahvikermapurkin, josta hörppäsin ison kulauksen. Purskuttelin kermaa suussani ja toivoin että se auttaisi. Ei se auttanut. Sen jälkeen alkoikin johdannossa kuvattu prosessi, jossa pyörin epätoivoisena keittiön ja olohuoneen välillä, tietämättä mitä tehdä. Samalla heiluttelin holtittomasti käsiäni, ilmeisesti yrittäen nousta lentoon. Jossain vaiheessa muistin, että alkoholin pitäisi auttaa kapsaisiinin poltteeseen. Ainoa alkoholipitoinen neste mikä meiltä löytyy, on joku Listerine suuvesi. Suuvesipullon lapsiturvallinen korkki osoittautui siinä tilassa miltei ylivoimaisen vaikeaksi avata, mutta jotenkin onnistuin avaamaan korkin ja kaatamaan pullosta korkillisen nestettä suuhuni. Sillä hetkellä myös muistin, että miksi en käytä tuota suuvettä: se nimittäin polttaa suussa aivan törkeästi. Polte ei siis suinkaan helpottanut vaan paheni entisestään. Lopulta alistuin kohtalooni ja menin makaamaan eteisen lattialle varmana pian koittavasta poismenostani. Yhtäkkiä polte alkoi kuitenkin helpottaa nopeasti. Suuvedellä ilmeisesti oli kuin olikin poltetta laimentava vaikutus! Ihanaa!
Nyt vielä muutamaa tuntia myöhemminkin, olo on jotensakin omituinen ja olenkin aivan varma siitä, että kapsaisiini muuttaa parhaillaan mahahappojani joksikin aivan muuksi kuin vedeksi ja luonnollisiksi aineiksi. Yhdessä ne sitten liuottavat kaikki sisäelimeni ohueksi velliksi ja lopulta tulevat ihosta läpi. Tämä saattaa siis hyvinkin jäädä viimeiseksi tarjoiluehdotuksekseni.
Siis palataan asiaan seuraavalla kerralla, jos palataan ollenkaan.
