maanantai 27. kesäkuuta 2011

Friggs, nacho-chili riisikakku

Ravasin epätoivoissani keittiön ja olohuoneen väliä tietämättä mitä tehdä. Välillä raotin kylpyhuoneen ovea ja kävin pyörähtämässä vessänpöntön edessä. Olo oli täysin sietämätön. Lopulta lysähdin eteisen käytävän lattialle makaamaan varmana siitä, että kuolen ihan kohta. Pyörin lattialla tuskissani. Hikoilin kuin porsas. Aika kului tuskastuttavan hitaasti. Eikö tämä ikinä lopu?! Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen tuska kuitenkin oli poissa ja minä yhä elossa! Elossa! ELOSSA!! Ihanaa!

Jos luulette, että ylhäällä oleva liittyisi jollain tavalla juhannuksen vietosta toipumiseen, niin olette täysin väärässä. Tämänkertaiseen tarjoiluehdotukseen se kyllä liittyy. Siis palatkaamme ajassa hieman taaksepäin.

Tällä kertaa testivuorossa on Friggs nacho- ja chilimaustettujen riisikakkujen tappajatarjoiluehdotus. Tarjoiluehdotuksessa on riisikakku, jonka päällä on vähän juustoraastetta, ilmeisesti timjamia, viipaloitua chiliä ja kokonainen chilipaprika. Kyllä tuosta tarjoiluehdotuksesta ainakin se tulee selväksi, että tuote sisältää chiliä. Tietenkin tuo juustoraaste olisi vielä voitu korvata raastetulla chilillä, timjamin sijasta käyttää chilisilppua ja päälle olisi voitu vielä nakata muutama chilinsiemen. Ihan vaan, ettei kenellekään varmasti jäisi epäselväksi, että onkohan näissä naksuissa muuten sitä siliä. Nacho-osuus tuossa kylläkin jää vähän pienemmälle huomiolle. Siksi minäkään en kirjoita siitä sen enempää.


Meillä ei ollut timjamia, joten päätin soveltaa ns. laajaa basilikasääntöä. Kyseisen säännönhän on kehittänyt aikaisemmin tänään eräs suomalaisen "tarjoiluehdotus"-aiheisen blogin pitäjä. Säännön mukaan mikä tahansa tarjoiluehdotuksessa oleva yrtti voidaan korvata millä tahansa kaapista löytyvällä yrtillä, mistä tahansa syystä. Sen lisäksi olen kuullut, että välimeren yrttiseos olisi erityisen laadukasta juuri tällä hetkellä.

Eli sitten vain kokeilemaan.


Istuin pöydän ääressä ja katselin tuota edessäni olevaa sämpylää pelonsekaisin tuntein. Minä pidän kyllä chilistä pieninä annoksina, mutta ne muutamat kerrat kun olen tyhmyyksissäni mennyt haukkaamaan chilipaprikasta palasen, ovat tuottaneet joka kerta itkua ja kärsimystä. Silti, aivan kuten tyhmä lapsi, joka kerta toisensa jälkeen tökkää pakkasella kielen kiinni rautaputkeen, minä haukkasin reippaan palan näkkärin reunasta ja chilistä siinä samalla. Ensimmäinen pala ei vielä tuntunut pahalta. Toinenkin meni vielä suhteellisen helposti, mutta mitä pidemmälle paprikan syönti eteni, sitä pahempi polte suussani alkoi olemaan. Koko satsi meni, mutta polte suussa oli lopulta aivan sietämätön. Nappasin jääkaapista kahvikermapurkin, josta hörppäsin ison kulauksen. Purskuttelin kermaa suussani ja toivoin että se auttaisi. Ei se auttanut. Sen jälkeen alkoikin johdannossa kuvattu prosessi, jossa pyörin epätoivoisena keittiön ja olohuoneen välillä, tietämättä mitä tehdä. Samalla heiluttelin holtittomasti käsiäni, ilmeisesti yrittäen nousta lentoon. Jossain vaiheessa muistin, että alkoholin pitäisi auttaa kapsaisiinin poltteeseen. Ainoa alkoholipitoinen neste mikä meiltä löytyy, on joku Listerine suuvesi. Suuvesipullon lapsiturvallinen korkki osoittautui siinä tilassa miltei ylivoimaisen vaikeaksi avata, mutta jotenkin onnistuin avaamaan korkin ja kaatamaan pullosta korkillisen nestettä suuhuni. Sillä hetkellä myös muistin, että miksi en käytä tuota suuvettä: se nimittäin polttaa suussa aivan törkeästi. Polte ei siis suinkaan helpottanut vaan paheni entisestään. Lopulta alistuin kohtalooni ja menin makaamaan eteisen lattialle varmana pian koittavasta poismenostani. Yhtäkkiä polte alkoi kuitenkin helpottaa nopeasti. Suuvedellä ilmeisesti oli kuin olikin poltetta laimentava vaikutus! Ihanaa!

Nyt vielä muutamaa tuntia myöhemminkin, olo on jotensakin omituinen ja olenkin aivan varma siitä, että kapsaisiini muuttaa parhaillaan mahahappojani joksikin aivan muuksi kuin vedeksi ja luonnollisiksi aineiksi. Yhdessä ne sitten liuottavat kaikki sisäelimeni ohueksi velliksi ja lopulta tulevat ihosta läpi. Tämä saattaa siis hyvinkin jäädä viimeiseksi tarjoiluehdotuksekseni.

Siis palataan asiaan seuraavalla kerralla, jos palataan ollenkaan.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Rainbow, Hawaiji kuivahedelmäsekoitus

Blogi täyttää tänään vasta kaksi kuukautta, mutta kuitenkin jo perjantaina rikkoontui 100 000 kävijän raja! Aika hurjaa.

Ajattelin juhlistaa tapausta nauttimalla kerrankin jotain hyvää. Mieleni teki raikkaita, tuoreita hedelmiä, joten päätin kokeilla Rainbow kuivahedelmäsekoituksen tarjoiluehdotusta.

Joo, luit aivan oikein: kuivahedelmäpussin tarjoiluehdotuksessa on pelkästään tuoreita hedelmiä. Tarjoiluehdotukseen kuuluu kokonainen kookos, banaani, viinirypäleterttu ja puolikas papaija. Tarjoilualustana toimii kaiketi banaaninlehti. Jostain syystä lähikaupassa ei ollut sellaista tarjolla. Katsoivat vain oudosti kun kysyin. Tai siis olisivat katsoneet oudosti jos olisin kysynyt.


Tällä tarjoiluehdotuksella S-ryhmä on todellakin asian ytimessä! Kuka oikeasti haluaisi syödä noita rikkidioksidilla ja sakkaroosilla kyllästettyjä kuivakakkuja, kun samasta kaupasta löytyy ihan tuorettakin tavaraa. Tosin näin maallikosta kyllä tuntuisi, että jos liike uskoo noin vähän oman tuotteensa laatuun, niin kannattaako kyseistä tuotetta ollenkaan valmistaa. Mutta mikäpä minä olen ketään arvostelemaan. Nakkasin siis hetelmät koriin ja suuntasin kassalle.

Kotona en jäänyt ihmettelemään kuinka saisin rikki kookospähkinän, vaan selvitin googlella nopeasti parhaan tavan aukaista se. Löysinkin helpolta kuulostavan ohjeen, jossa pähkinää pyöritetään hitaasti ja samalla pähkinää paukutetaan jämerän veitsen kahvalla suunnilleen pähkinän puolenvälin paikkeilta. Kun pähkinää on pyöritetty pari kierrosta, pitäisi siihen ilmestyä halkeama, joka naputusta jatkettaessa laajenee ja lopulta pähkinä voidaan vääntää auki. Ja siis LOL!!! OMG it really works!!!

Hommat meni siis just niin kuin Strömsössä. Paitsi, että kun olin pyöritellyt pähkinää noin 60 kierrosta, ei siinä edelleenkään ollut merkkiäkään minkäänlaisesta halkeamasta. Tässä vaiheessa käänsin veitsen oikein päin ja aloin hakata pähkinän kuorta palasiksi silmittömän raivon vallassa. Muutaman minuutin päästä koko keittiö oli kuorisilpun vallassa, mutta pähkinä oli saatu auki. Seuraavat pari tuntia sähelsinkin sitten yrittäessäni irrottaa kookoslihaa kuoresta. Hikisenä, väsyneenä ja onnellisena pääsin lopulta makoilemaan sohvalle hedelmätarjottimen kanssa. Ah, onnea!


(Tähän on muuten ihan turha tulla sitten mainostamaan omia, patentoituja kookoksen aukaisumenetelmiä. Tässä asiassa uskon teitä yhtä paljon kuin niitä nigerialaisia pankkiireja, jotka lähes päivittäin lupaavat tehdä minusta rikkaan. Kookospähkinään tehoavat vain viidakkoveitsi ja väkivalta.)

Aloittaessani tämän blogin, rouva ilmoitti varsin selkeästi että hän ei millään tasolla aio osallistua kokeiluihini. Tällä kertaa mieli oli kuitenkin muuttunut. Tökkäsin rouvalle kuivahedelmäpussin kouraan ja muistutin häntä ystävällisesti vanhoista lausunnoistaan. Kuola suupielistä valuen rouva työntelikin sitten hernettä nenään ja kuivaa rusinaa naamariin samalla kun itse tyynesti nautiskelin mehukkaita hedelmiä.

Jääkaappikylmä papaija oli erittäin maukasta ja kookoksen kermaisen pehmeä aromi hiveli makuhermojani. Rouva loi murhanhimoisia katseita suuntaani, kun aina välillä nakkasin muutaman rypäleen suuhuni samalla äänekkäästi maiskutellen. Viimeistelin herkkutuokioni juuri sopivan kypsällä banaanilla. Ai ai, kylläpä olikin hyvää. Tähänhän voisi vaikka tottua!

Tämä päivä oli hyvä päivä, mutta huominen on jo pahempi.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Alpro soya, soijakerma

Tätä tarjoiluehdotusta on ehdottanut jo niin moni lukija, että pakkohan se on kokeilla. Loppuupahan ainakin se ruikutus. Mutta kieltämättä aika kovan tason tarjoiluehdotus tässä on kyseessä ja ilman lukijavinkkiä tämä olisi todennäköisesti jäänyt minulta kokonaan huomaamatta.

Tarjoiluehdotuksessa on raaka, kokonainen herkkusieni, raakaa parsakaalia ja päällä tuhti luraus soijakermaa.


Herkkusienellä päällystetty näkkileipä oli ihan hirvittävä kokemus. Nyt minua oksettaakin jo pelkkä ajatus siitä että kohta joudun taas vetämään raa'an herkkusienen. Ihan kauheaa. Ja muutenkin, ei kai edes raakaravintohipit vedä raakoja sieniä?! Vai vetääkö? Jos vedätte, niin lopettakaa heti! Eikö ne kärpässienetkin pidä keittää ensin ettei tule maha pipiksi?

Kaupassa oli muuten ainoastaan Hollantilaisia sieniä. Jännityksellä odotankin, että minkä värisiä palloja silmissä alkaa kohta puoliin vilkkumaan.

Toisaalta eipä tuo soijakerma tai parsakaalikaan erityisesti minua houkuttele, joten jospa ne silmissä mahdollisesti kohta vilkkuvat jouluvalot saisivat minut unohtamaan tämän tarjoiluehdotuksen kokonaan.

Soija on muuten jännä kasvi. Kun sitä tarpeeksi prosessoidaan, niin sillä voidaan imitoida melkein mitä tahansa ruoka-ainetta jauhelihasta juustoon ja huijaus menee usein täydestä ainakin maistamiseen asti. En erityisesti pidä soijasta, vaikka ruokarajoittuneisuudestani johtuen vedinkin yhteen aikaan soijarouhetta kohtuullisen säännöllisesti. Soijakermaa en ole eläissäni maistanut, mutta eipä tässä muuta kuin rohkeasti kokeilemaan.

En viitsinyt alkaa roiskimaan kermaa ympäri keittiötä, joten tyydyin simuloimaan tarjoiluehdotusta sivistyneesti kaataen.


Oletin soijakerman ilman muuta maistuvan aivan hirvittävän pahalle, mutta maku olikin odotettua  parempi ja miedompi. Pääasiassa vettä ja kasvirasvaahan tuo soosi kyllä näyttääkin olevan. Tosin kun tarpeeksi makustelee, niin kyllä se soijan aromi sieltä valitettavasti läpi puskee.

Suomen Parsakaalinrakastajat ry:lle muuten tiedoksi (ilmeisesti koko yhdistys nimittäin seuraa tätä blogia. ks. parsakaalipitsan kommentit), että parasta tässä tarjoiluehdotuksessa oli parsakaali. Se maistui siedettävälle ja blokkasi tehokkaasti soijan maun.

Mutta sitten tuo herkkusieni. Minulla teki niin pahaa pelkästään katsella tuota annosta edessäni. Sienen pyyhekumimainen olemus natisi inhottavasti hampaissa ja maakellarimainen haju lisäsi yökkäysrefleksin todennäköisyyttä (Herkkusienten pitäisi kuulemma tuoksua mantelimaiselta. Ei ne kyllä tuoksu. Tai sitten meidän kellarissa tuoksui ennen vanhaan manteli.). Välillä oli pakko haukata parsakaalia, jotta sain hieman helpotettua oloani. Viimeiset suupalat tekivät todella tiukkaa, mutta sain silti väkisin nieltyä koko annoksen.

Nyt oli ensimmäistä kertaa sellainen tarjoiluehdotus, että minulla on oikeasti fyysisesti paha olo kokeilun jälkeen. Nyt odottelenkin mielenkiinnolla millaisia sivuvaikutuksia tästä seuraa.

Kas, Albert Einstein. Mistä sinä tänne tupsahdit? Ja Elvis, vanha kamu!

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Biotrend, Organic Strong White Bread Flour

Joskus voi vastaan tulla sellainen tarjoiluehdotus, että testaajalla menee jauhot suuhun ihan kirjaimellisestikin. Tänään kävi niin. Pää lyö täysin tyhjää, vaikka kuinka yrittäisi kirjoittaa jotain fiksua. Saksa on paska maa, sanoi Seppo Räty.

Lidlin Biotrend-merkkisten luomuvehnäjauhojen tarjoiluehdotuksessa jauhosäkistä törröttää puulusikka. Ja eiku syömään, sanoi Heikki Kinnunen.


Maistui varmaan hyvälle?

Valitettavasti kaapista ei löytynyt oikeaoppista jauhosäkkiä, joten puulusikka piti tuikata suoraan pussiin. Jotenkin kuitenkin kuvittelen, että tällä kauneusvirheellä ei lopputuloksen kannalta ollut kovinkaan suurta merkitystä.


Samalla kun jauholusikallinen lähestyi naamatauluani, hoin mielessäni "älä vedä henkeä"-mantraa, joka kuitenkin ratkaisevalla hetkellä muuttui muotoon "vedä henkeä". Yrittäessäni sitten selviytyä tukehtumatta siitä seuranneesta yskänkohtauksesta, kirosin itseni tämän typerän blogi-idean takia.

Toinen yritys onnistui kuitenkin ongelmitta ja siinä sitten nieleskellessäni saksalaisia ekojauhoja, kirosin jälleen itseäni tämän typerän blogin takia. Jauhojen maku oli luonnollisesti jauhoinen. Jostain syystä ensimmäinen makuaistimus toi mieleen soijaproteiinijauheen (Jos ette tiedä mille soijaproteiini maistuu, niin olkaa onnellisia!). Soijan maku katosi onneksi nopeasti, tosin samalla suu täyttyi limaisista jauhoklönteistä, jotka puolestaan muistuttivat kaikista vuosien varrella epäonnistuneista kastike- ja pinaattikeittoviritelmistä. Oksennusta pidellen sain tuon mössön kuitenkin nieltyä ja tämän koettelemuksen päätökseen.

Saksalainen tehokkuus on maailmankuulu käsite ja kieltämättä  jouduttaahan se kiireisen tehdastyöläisen arkea, kun skipataan ruuanlaitto kokonaan ja vedetään jauhot suoraan pussista. Eikö kuitenkin olisi sama viedä homma vielä vähän pidemmälle ja skipata myös viljan kuivaus ja jauhatus kokonaan ja syödä kokonaisia jyviä? Sepä vasta tehokasta olisikin!

Saksa on kyllä hassu maa.