torstai 1. joulukuuta 2011

Saarioinen, kerroskiisseli

Eräs lukijani lähetti minulle jokin aikaa sitten sähköpostia, jossa hän ehdotti, että kokeilisin Saariosten kerroskiisselin tarjoiluehdotusta blogissani. Hän kertoi miettineensä jo vuosia kuinka kyseinen tarjoiluehdotus saataisiin toteutettua kohtuullisen helposti (no, niin varmaan on miettinyt...). Tutkailtuani tarjoiluehdotusta sisäinen lego-insinöörini otti vallan. Pakkohan tähän on joku ratkaisu löytyä. Tällä kertaa testi ei siis keskity siihen mille joku tarjoiluehdotus maistuu, vaan nyt kokeillaan kuinka tarjoiluehdotus saadaan toteutettua.

Ensi silmäyksellä tarjoiluehdotuksessa ei vaikuta olevan mitään kummallista. Se sisältää vain kupillisen kerroskiisseliä. Vaniljakerros on alhaalla ja mehusoppa ylhäällä, aivan kuten myyntipakkauksessakin. Koristeeksi on vielä tällätty jonkin sortin nokkonen. Tarkempi katselmus kuitenkin paljastaa, että tarjoiluastiana toimii lasikulho ja tästä seuraakin ongelma: kuinka hitossa kumota kerroskiisseli myyntipakkauksesta lasikippoon siten, että soppakerrosten järjestys ei vaihdu, eivätkä kerrokset sekoitu prosessissa toisiinsa?!


Ongelmaan löytyi lopulta ratkaisu, mutta helppoa se ei ollut. Jouduin jopa tiedustelemaan asiaa Saarioisten kuluttajapalvelusta. Samalla kinusin heitä lähettämään laatikollisen kiisseleitä, tai edes jonkun äidin soppaa keittämään. Kumpaakaan eivät lähettäneet. Sen kylläkin myönsivät, että olivat huijanneet ja tehneet kiisselit suoraan lasiastiaan, peijoonit.

Ensimmäisenä lähdin hakemaan yksinkertaisimman tuntuista ratkaisua eli lähestyin asiaa pohjan kautta. Kiisselikuppi nurinpäin, pohja saksilla veks ja sitten vain kipataan sisältö lasiastiaan. Eihän se tietenkään onnistunut. Homma meni pieleen jo siinä vaiheessa, kun käänsin kipon kumolleen: paksu vaniljakiisseli plörähti suoraan ohuen mehukeiton läpi pohjalle, kerrokset sekaisin ja homma uusiksi.

Toinen yritys oli pilalla ennen kuin se ehti edes alkaa. Olin ohjeistanut rouvaa tuomaan kaupasta uuden kerroskiisselin testiä varten, ja vielä erikseen painotin, että kiisselin kerrokset tulee olla täysin erillään. Ilmeisesti rouva kuitenkin päätti tehdä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja kahdensadan metrin matkalla kaupasta kotiin, harjoitella jonglöörausta kiisselipaketilla, tai ainakin paiskella sitä seinään muuten vaan, sillä niin sekavaa tavaraa sieltä kannen alta paljastui.

Kolmannella kerralla lähdin itse asialle, vain todetakseni, että edellä mainittu käsittely oli tehty joka ikiselle kiisselirasialle mitä kaupasta löytyi.

Vasta neljännellä kerralla tärppäsi. Sitä ennen ehdin saada unessa profeetallisen näyn ja tiesin tasan tarkkaan kuinka tarjoiluehdotus tulee toteuttaa. Unessa minua myös käskettiin jakamaan tietoni kaikelle kansalle.

Näillä ohjeilla sinäkin onnistut keittiössä:

Kaiva kaapista syvä lautanen, kulho tms., johon voit tilapäisesti lusikoida mehukiisselin rasiasta. Lisäksi tarvitset lusikan, sakset, paperia sekä tietenkin tarjoiluastian. Avaa kiisselirasia varovasti. Jos pieni määrä vaniljakiisseliä on sekoittunut mehukiisseliin (kuten kuvassa), niin se ei haittaa. Sen saa lusikalla pois.


Lusikoi mehukiisseli toiseen astiaan. Kiisselin vähentyessä kannattaa kallistaa rasiaa vähän, jotta lusikoiminen olisi helpompaa. Vaniljaosio on myös sen verran paksua, että sitä pystyy varovasti painamaan lusikan pohjalla, eikä se mene rikki. Kaikkea mehukiisseliä ei kuitenkaan millään saa poistettua tällä tavalla ja lopputuloksen tulisikin näyttää jotakuinkin tältä: 


Mehujämät saa poistettua ainoastaan kuorimalla vaniljakiissellin pinnan pois. Samalla kannattaa pyyhkiä paperilla rasian sisäreunoja, jotta mehuja saa poistettua sieltäkin. Tämän vaiheen jälkeen kiisseli näyttää (ylivalotusta lukuunottamatta) tältä:


Käytännössä kuorinnan jälkeenkin vaniljakerroksen pintaan jää vielä pieniä väriläiskiä. Vaniljakiisseli kannattaakin poistaa rasian pohjan kautta, jotta värivirheet eivät jäisi näkyviin tarjoiluastiassa. Seuraavaksi tarvitaan siis saksia. Leikkaa kiisselirasian reunukset pois ja siirrä rasia tarjoiluastian pohjalle. Sen jälkeen leikkaa rasian pohja varovasti halki ja vedä rasian puoliskot pois kiisselin alta. Muotoile kiisseli lusikalla suht tasaiseksi (kannattaa lisäksi painella kiisseli tiiviisti astian reunoja vasten, ettei mehu pääse valumaan alle):


Kaada mehukiisseli tarjoiluastiaan ja nakkaa hautessasi koristeeksi risuja ja männykäpyjä. Kumpiakaan ei nyt ollut saatavilla, joten koristelut jäi tekemättä:


Helppoa kuin heinänteko helteellä! Eli toisin sanoen, siinä ajassa minkä nysväätte kiisseliä kupista toiseen, niin teidän äiti ehtii tehdä teille ihan kotitekoiset sopat.

No, kaikki varmasti haluavat kuitenkin tietää, että mille tarjoiluehdotus sitten lopulta maistui?

Emminä tiiä. Minä oikein noista kiisseleistä välitä.


22 kommenttia:

  1. Tai jos olisit halunnut helpommalla selvitä, niin kaupasto kotiin selvinnyt kiisseli pakastimeen. Kiisselin jäädyttyä paketti irtileikaten ja varovasti huoneenlämpöön sulamaan. (toki jos haluaa varmistaa homman sujumisen, leikkaa osat erilleen ja laittaa väliin elmukelmua. Näin ne ei sulaessa sekoitu. Toki syöminen on nyt vaikeaa, mutta eihän tässä siitä ollut kysymys.)

    VastaaPoista
  2. siitä vaan kokeilemaan kotona pakastusmenetelmää ja raporttia tuloksista tänne! itse kokisin tuon menettelyn kuitenkin vähän hankalaksi: kiisseli alkaa sulamaan reunoilta, joilloin mehu valuu vaniljan joukkoon ja tarjoiluehdotus ei toteudu. toisaalta jäätyneen kiisselin "sahaaminen" ei kuulosta yhtään kokeiltua menetelmää helpommalta.

    VastaaPoista
  3. tää blogi on niin paras, kirjotat niin hauskasti :))

    VastaaPoista
  4. No, saahan sitä ihminen näinkin yhden illan kulumaan! :D

    VastaaPoista
  5. Hei! Mahtava, viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu blogi, joka tarjoili tämän päivän vatsalihastreenit kahdesti (ensin yksin ja vielä toistamiseen, kun jouduin selittämään englanninkieliselle aviopuolisolleni). Parhautta, kiitos!!

    VastaaPoista
  6. Aivan loistava blogi, täällä saa hyvät naurut :D Keep up the good work!

    VastaaPoista
  7. Aivan loistava blogi, kiitos tästä!

    VastaaPoista
  8. Paras postaus sulta! Ootan lisää tätä.

    VastaaPoista
  9. Olen huomannut, että aina kaupassa ollessani tiirailen hyllyissä olevia tuotteita tämä blogi mielessäni ja itsekseni hymyillen.

    Tänään kaupassa silmiini osui Valion maustetut rahkat. Tiramisu-makuisen kyljessä komeilee kupillinen kaakaota ja vieressä kupin kokoinen kasa kaakaojauhoja. Siitä vaan lusikoimaan! Myös saman sarjan valkosuklaa-lime-rahka näytti kokeilemisen arvoiselta; Valkosuklaapaloja ja raakoja limesiivuja. Siinä nyt pari ehdotusta.

    VastaaPoista
  10. teeppä postaus lidlin tzatzikin tarjoiluehdotuksesta! tulee varmaan herkkua...

    VastaaPoista
  11. Loistava blogi!

    Ja sitten pari ehdotusta: Rainbowilla olen nähnyt muutaman hyvän tarjoiluidean... Nimittäin ainakin hapankorput, punajuurisalaatti ja kauramurot näyttivät kokeilemisen arvoiselta!

    VastaaPoista
  12. No jos tämä ei ole omistautumista, niin mikä sitten ;D Kerrassaan nerokasta puuhaa!

    VastaaPoista
  13. Kolmioleipäpakkauksissa on aika mainioita tarjoiluehdotuksia!

    VastaaPoista
  14. Heh - mahtava blogi, löysin juuri!! :D Huippua!!

    VastaaPoista
  15. Kaikkee sitä ihminen jaksaakin duunata ;D

    VastaaPoista
  16. hehheh. hiukan vaati askarteluapaskartelua. :D ei sopine kiireiselle. :D

    VastaaPoista
  17. Tää on upee! Kiitti naurusta :-)

    VastaaPoista
  18. Hei!

    Sullahan taitaakin olla kiva ja mielekäs blogi. Tulen katsomaan paremmalla ajalla.

    Vähän samannäköistä kuvaa kun tässä tulisi varmaan mun mustikkakiisselistä ja marjapuurosta. Mä olenkin ihan viime aikoina ruvennut laittaa sitä marjapuuroa. Saman reseptin mukaan olen ajatellut kokeilla muitakin puuroja, esimerkiksi mustikkaa, aprikoosia - mitä kaikkea voikaan?

    Halpaa, hyvää ja varmaan terveellistäkin ruokaa ja lapsille ja nuorille joidenkin namujenkin sijasta. Nalle Mannaryynipaketissa on resepti. Laitat ruoat kuulema ihan niin kuin pakkauksissa käsketään. No, tämä ainakin toimii.

    Ihan asiasta toiseen. Lähetin vanhan "koulukeittokirjani" - siis keittokirja, joka oli syntynyt koulun köksätunneilla 1960-luvulla sellaiselle keittokirjoja keräävälle miehelle kuin Tapio Kaihtela. Hänet pitäisi löytää Turusta (ainakin silloin joskus jotain 5-7 vuotta sitten. Olisi kiva jos niistä vanhoista keittokirjoista saataisiin joku kuvagalleria nettiin. Reseptit eivät varmaan enää useinkaan ole käyttökelpoisia kun monet raaka-aineetkin ovat niin muuttuneet. Ajattele, että minun Kallion kirkon pappilan isoäitini oli opettanut pettuleivän tekoa jossakin päin Suomea pula-aikana. Olisi todella kiva nähdä pettuleivän resepti.

    Mutta ne nykyajan keittokirjat - ne ovat täällä netissä. Ei minullekaan enää ole paperireseptejä kertynyt vähään aikaan.

    Miten olisi muuten semmoinen miesten ruokien blogi? Eli kohderyhmä olisi köyhät miehet, jotka joutuvat elämään sossurahalla tai sen suuruisella eläkkeellä. Eihän se riitä edes ruokaan! Nälkääkö he kärsivät? Siis ihan kamala juttu. Näiltä tiimoilta löin tänään vauva.fi, aihe vapaa, palstalla asian ihan huumoriksi - vaikka totta on kyllä toinen puoli. Laitoin tämmöisen ketjuavauksen, johon ei kyllä tullut mitään kommentteja - aihe taisikin olla liian vakava sinne:

    Jatkuu - en saanut tekstiä mahtumaan yhteen kommenttiin...

    VastaaPoista
  19. Mä ostin mun kitscheniin kyltin open / closed!

    http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1578627/ma_ostin_mun_keittioon_kyltin_open__closed

    Ja kun on closed ei tarjota mitään. Jos on open, niin ruokalista on tämä:

    Puuroja
    Pannaria
    Hernesoppaa
    Paistettuja perunoita sipulilla
    Keitettyjä makarooneja (mahdollisesti kasvis- tai lihaliemessä)
    Porkkanamuhennosta

    Oliskos jotain lisättävää tämän sortin MENUuseen? Siis mikä puuttuu?

    Kaikki ihmiset, jotka aiotte syödä toisten jääkaapit tyhjiksi tervetuloa tänne. Täällä on yhteispalvelupiste pian.
    ____

    Siis järkyttäväähän tämä on! Sä voisit pitää "Meidän jokapäiväinen leipämme" blogia vähävaraisille miehille ja väsäätte minimibudgetilla sinne mitä köyhät (sorry nyt vaan) miehet voisivat syödä, että eivät kärsisi nälkää. Mun tuttu, jotain 183+ senttiä painoi ennen jotain 83 kg ja nyt se on laihtunut niin että nippanappa painaa 65 kg. Mä olen huolissani, mutta se sanoo, että tämmöinen hän on nuorenakin ollut.

    Jos tarttet apuja niin tulen mielellä apunaiseksi. Pidän blogeja ja minulla oli se aborttiblogi. Mutta siitä on tullut sellainen sekatavarakauppa, että yritän aloitella kirjoittelua ihan vain omalla nimelläni. Nyt on semmoinen omituinen ilmiö meneillään, että kun sanon lopettavani tuon blogin niin sinne sitten virtaakin kansaa. En oikein tiedä miten nyt tekisin kun en viitsisi kahteen paikkaan kirjoittaa.

    Menestystä ruokablogiesi kanssa! Se summa millä köyhän isonkin miehen täytyy saada ruokansa kuukaudessa on varmaan jotain 150-200 euroa, jos aikoo pystyä maksamaan muitakin elämiseen liittyviä kuluja, esimerkiksi telkkarilupamaksun, bussimatkat, sähkön, puhelimen jne. Ja monella on se alkokin kuvioissa ja silloin palaa sitä rahaa. Oikeastaan nämä olisivat asioita, jotka sopisivat Teuvo Hakkaraiselle juuri tällä hetkellä. Katsoisi vähän, että miten menee suomalaisella tavismiehellä? Onko hän ehkä kokonaan kuolemassa sukupuuttoon ja katoamassa? Ei kait vain nälkäkuolema sentään? Vähävaraisten kanssa olisi kyllä työmaata ja minä ainakin ottaisin sen melkein kaiken pois sekä mt-toimistoilta että kirkon diakonissoilta. Vaikka niiden ruokatarjoilu on kyllä hyvä juttu. Entäs nuo NykyMartat? Ettei vaan olisi enemmistö miehiä nykypäivänä?

    Terveisin

    Aborttibloggari / Irmeli Grunau
    Blogit: irmeli-grunau.blogspot.com
    abortti.blogspot.com

    VastaaPoista