X-tra, kalapalat

Mailiin on viime keväästä asti tupsahdellut säännöllisesti vinkkejä, että minun pitäisi testata X-tra kalapalojen tai Trawlic Alaskan seitin tarjoiluehdotusta. Testattavaksi valikoitui lopulta X-tra kalapalat ja pelkästään siitä syystä, että en millään viitsinyt lähteä Lidliin asti hakemaan pakasteseitiä.

Pakkauksen takapuolella kerrotaan kalapaloja käytettävän kalakeittoihin ja -patoihin, leivitettyinä leikkeiksi tai kuorrutettuna uunikalaksi. Siksi onkin aivan luonnollista, että tarjoiluehdotuksessa seitiä ei ole käytetty mihinkään edellä mainituista. Sen sijaan tarjoiluehdotukseen kuuluu paketillinen raakoja seitipaloja, pari sitruunaviipaletta, purjosipulia ja persiljaa. Kaikki tämä tarjoillaan puusäleikön päältä.

Trawlicin tarjoiluehdotus on muunneltu versio edellisestä: siinä kalapaloja on kaksi, sitruunan tilalla on limeä, persiljan sijasta tarjoillaan tilliä ja tarjoilualustana toimii jäämurska. Pistää väkisinkin miettimään, että onko molemmat ehdotukset laatinut sama tarjoiluehdottelija ja jos on, niin miksi? Ja että kumpi ehdotus syntyi ensin? Onko esim. Lidlin pääkonttuurilla Saksassa käyty seuraavanlainen keskustelun puolikas:

"Aber X-tra kalapalojen tarjoluehdotusch on aivan wunderbar! Meidän täytyy schama tyyppi tarjoiluehdotuschta tekemään schaada! makschoi mitä makschoi!"

Ja ylipäätään, olisiko oikeasti ollut niin iso homma vääntää vaikka sitä kalasoppaa, jonka pinnalla olisi sitten voinut lillua pari seitikuutiota? Raaka seiti ei vaan ole kovinkaan ruokahalua kiihottavaa, oli siihen päälle paiskattu kuinka suuri rehukeko tahansa. Vai liekö taustalla kuitenkin ajatus siitä, että halpatuotteen pakkauksen tuleekin olla mahdollisimman luotaantyöntävän näköinen, jotta kuluttaja nappaisi vierestä sen kalliimman tuotteen. Tiedä häntä.

No, tämmöistä sapuskaa sitä luotaantyöntävyydestään huolimatta oli eilen illalla tarjolla:

Jostain kumman syystä en ihan hirveän innokkaasti odottanut tätä testiä. Itseasiassa raa'an seitin syöminen tuntui äärimmäisen vastenmieliselle ajatukselle. Edessäni oli sitä kuitenkin lautasellinen. Rohkeasti lohkaisin haarukalla pienen palasen pihvin reunasta (Tai siis yritin repiä sitä väkipakolla ja lopulta jouduin kaivamaan fileerausveitsen avuksi, kun X-tra sitkeä kalapala olisi muuten lähtenyt kokonaisena mukaan). Maku olikin sitten positiivinen yllätys. Sitä kun ei oikeastaan ollut ollenkaan, mutta rakennetta kyllä piisasi. Ihan kuin olisi jyystänyt limaista jännettä, joka ei millään suostu menemään poikki vaan on pakko niellä kokonaisena. Kalan tekstuuri oli niin vaikeasti nieltävää, että ruohot eivät auttaneet ruokailua ollenkaan ja operaatio oli pakko jättää kesken. Sitkeän yrittämisen lopputuloksena sain tuhottua noin yhden kolmasosan yhdestä kalapalasta ja lisäksi en enää koskaan pysty syömään ainoatakaan seitipitoista ruokalajia.

No, onpahan taas vähän vähemmän ruokalajeja valittavana.