Crusti Croc, roasted garlic and salt perunalastut

Lidl, tuo kaikkien kapeaviiksisten miesten suosikkiliike, on jäänyt minulle varsin tuntemattomaksi. Saksalaisten äärimmilleen viety ankeus, anteeksi, tarkoitin tietenkin tehokkuus, on tuntunut siinä määrin luotaantyöntävältä, että olen suorittanut ruokaostokseni viihtyisämmissä liikkeissä (viihtyisämmät liikkeet ovat lisäksi sijainneet huomattavasti lähempänä kuin Lidl, mutta sillähän ei tietenkään ole merkitystä...). Moni lukija kuitenkin shoppailee Lidlissä ja minulle onkin tullut useita vinkkejä Lidlin tuotteiden tarjoiluehdotuksista. Eilen hyppäsinkin polkupyörän satulaan ja pyöräilin viisi kilometriä lähimpään Lidliin tarkastamaan tilanteen, ja eiväthän ne vinkit mitään höpöjuttuja olleet, vaikka siltä ensin kuulostivatkin. Lidlin tyyliin näyttää kuuluvan lätkäistä "tarjoiluehdotus" merkintä varmuuden vuoksi joka tuotteeseen, tarvitsi sitä eli ei. Eipähän ainakaan kukaan asiakas voi väittää tulleensa huijatuksi, kun pakkauksen sisältö ei vastaakaan kannen kuvaa. Täysin naurettavia tarjoiluehdotuksia tästä käytännöstä tietenkin seuraa, aivan kuten tämänkertainen Crusti Croc perunalastujen tarjoiluehdotus osoittaa. 

Ehdotus on hyvin simppeli ja vastaavia kuvia esiintyy useimpien muidenkin valmistajien sipsipusseissa. Tosin se kriittisen tärkeä "tarjoiluehdotus" niistä muista puuttuu. Kupillinen suolaa, kaksi kokonaista valkosipulia sekä kolme valkosipulin kynttä kuorineen ja kahdeksan perunalastua. Siinäpä se. Nami nami. 

Parsakaalipitsan kommenteissa eräs lukijoista oli sitä mieltä että parsakaalipitsasta ei olisi "väkisin" pitänyt tehdä pahanmakuista. Haluankin nyt erikseen mainita, että loin tälle tarjoiluehdotukselle parhaat mahdolliset olosuhteet onnistua: käytin merisuolaa, joka maultaan voittaa perinteisen jodikyllästetyn ruokasuolan sata nolla ja kuorin valkosipulin kynnet ennen syömistä. Todellinen best case scenario siis. Eli ei muuta kun dippaamaan perunalastua suolakupissa ja päälle reipas puraisu valkosipulinkynnestä.

Maistuiko?

Tämä taitaa olla kaikille selvää, että ei maistunut. Perunalastun rasvainen pinta imi itseensä suunnilleen puoli kupillista suolaa yhdellä dippauksella. Silmät alkoivat vuotaa vettä ja ilme muuttui lievästi sanoen happamaksi kun kuukauden suola-annos syöksyi suuhun yhdellä kertaa. Perään haukkasin vielä puolikkaan valkosipulinkynnen ja polte joka puolella suuta oli taattu. Toivuttuani pahimmasta shokista, huomasin yhtäkkiä käteni kuljettavan toista suolassa uitettua perunalastua suutani kohti. Ennen kuin ehdin reagoida mitenkään, oli tuo toinen suolapommi jo suussani ja sama irvistys palasi kasvoilleni. Perään lennähti vielä loput valkosipulin kynnestä jonka jälkeen poistuin äkkiä ruokapöydän äärestä kohti jääkaapissa sijainnutta vesikannua, ennen kuin Juudas Iskariotiksi paljastunut käteni pettäisi minut jälleen. Perunalastut ja dippiastia täynnä dippaukseen kelpaamatonta ainesta, osoittautuivat hyvin vaaralliseksi yhdistelmäksi.

Tämä tarjoiluehdotus oli aivan hirvittävä kokemus.