Myllyn Paras, pitsajauho

Aloitetaan asian vierestä. Tämä tuote on niin kertakaikkisen väärin, että en oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Kyseessä on siis Myllyn Paras pitsajauho, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vehnäjauhojen joukkoon on sekoitettu vähän suolaa ja pussilla on nelinkertainen hinta tavalliseen vehnäjauhoon verrattuna (joo joo, onhan siinä jopa kolmea erilaista vehnäjauhoa...). Pussin kyljessä mainostetaan, että "lisää vain vesi ja hiiva" (ja sekoita ainekset ja vaivaa taikina ja anna kohota ja kaulitse ohueksi ja  pilko ja paloittele ja tarvittaessa kypsennä täytteet ja vielä lisää täytteet pohjan päälle ja paista. Kylläpä olikin helppoa! Onneksi en ostanut niitä tavan vehnäjauhoja, pitsan tekeminen olisi ollut ihan mahdottoman monimutkaista silloin!). Milloin muuten olette kuullut pitsataikinasta, johon ei laiteta ollenkaan öljyä? Joo, en minäkään ole kuullut.

(Edit: Parikin lukijaa on jo onnistunut paljastamaan täysin olemattoman taustatoimitustyöni pitsapohjien suhteen. Todellisuudessa minun pitsantekotaitonihan pohjaavat vain ja ainoastaan yläasteen seitsemännen luokan kotitalouskirjaan. Jatkossa kuitenkin tiedän, että aina kun olen Italiassa tekemässä Napolilaista pitsaa, niin jätän öljyn pois.)

Kenelle ja miksi tällainen tuote on tehty?

Uusavuttomille?

Myllyn Parhaan mielestä suolan lisääminen on siis ilmeisesti vaikein vaihe pitsan valmistuksessa. Pitseriaan käypi avuttoman tie.

Kiireisille?

Myllyn Parhaan mielestä suolan lisääminen on siis ilmeisesti aikaa vievin vaihe pitsan valmistyksessa. Pitseriaan käypi kiireisen tie.

Kaikille pitsaa leipoville?

Näinhän Myllyn Parhaassa luultavasti on ajateltu, mutta ihan oikeasti: Only in your dreams. Jos jauhojen joukossa olisi myös hiivaa, niin tässä olisi edes pikkuisen järkeä. Hiivan puuttumiseen se leipominen nimittäin kaatuu jos johonkin (Arvatkaapa oliko. Ja arvatkaapa ottiko päähän lähteä takaisin kauppaan).

Siis täysin älytön tuote (ja minä tietenkin ostin sitä... No, minun älynlahjani ovat jo aiemmin tainneet tulla kaikille selväksi...).

Turhan kitinän jälkeen onkin hyvä mennä asiaan. Olihan siinä jauhopaketissa nimittäin myös tarjoiluehdotus, joka koostui neljästä erilaisesta kasvispitsasta. Näistä erityisesti yksi kiinnitti huomioni, nimittäin parsakaalipitsa.

Kerron tässä välissä sen verran, että minä en ole kahdeksaan vuoteen syönyt punaista lihaa ja välillä olin lähes kokonaan kasvissyöjä. Suhtaudun siis erittäin positiivisesti kaikkeen kasvisruokaan. Mutta edes kiihkeimpänä kasvissyöntikautena minulla ei olisi tullut mieleenkään valmistaa parsakaalipitsaa. Ja kyseinen parsakaalipitsa on todellakin parsakaalipitsa: täytteenä on tomaattimurskaa, parsakaalia ja juustoa. Ja juustoakin on käytetty yhtä ronskilla kädellä kuin kaupan roiskeläppäpitsoissa. Sitä ei siis meinaa löytää kaiken parsan ja tomaattikastikkeen keskeltä. Tämän täytyy olla namia!  Paketin takaa löytyy muuten valmistusohje kaikille tarjoiluehdotuksessa oleville kasvispitsoille. Eikun, eipä löydykään, vaan ohje kinkku-ananas-sinihomejuustopitsalle! Tämän TÄYTYY olla namia!

Oliko namia?

Oliko parsakaalipitsa namia? Parsakaalipitsa! No, ei ollut! Ei se varsinaisesti pahaakaan ollut, mutta parsakaali maistui vedelle ja juustoakin tuossa oli vain malliksi. Ei siis mikään varsinainen makuelämys. Suunnilleen sama kuin olisi paistanut pelkän pitsapohjan ja laittanut päälle ketsuppia. Ei kukaan kasvissyöjä halua syödä tälläistä, kun niitä oikeasti maistuviakin kasviksia on tarjolla. Ja nyt lihansyöjät huomio: jos teille tulee kasvissyöjävieraita, niin älkää nyt jumaliste ainakaan parsakaalipitsaa niille tehkö!